Vaikea Vihreys | Väitöskirja

July 3, 2026

Väitöskirjan tiivistelmä

Ympäristöpolitiikka vauhdittui Suomessa 1960-luvun loppupuolella yhteiskunnan kemikalisoitumisen sekä vesien- ja ilmanpilaantumisen kautta. Pitkään keskeisessä hallitusvastuussa ollut keskustapuolue ajautui maaseudun kiihtyvän rakennemuutoksen myötä alenevaan kannatuskierteeseen. Puolue pyrki muuntumaan vahvemmin yleispuolueen suuntaan. Tässä transformaatiossa ympäristöasiat tarjosivat tarttumakohteita erityisesti keskustapuolueen aatteellista ja toiminnallista uudistumista tavoitelleille keskustanuorille. Keskustanuorten vihreä aalto sai esikuvia ja ohjelmallista suuntaa pohjoismaisesta yhteistyöstä, jossa varsinkin Ruotsin keskustapuolueen esimerkki ja vaalimenestys toimi innoittajana. Aatteellisesti keskustanuoret pyrkivät kytkemään reformaation puolueen perustajiin kuuluneen ideologin Santeri Alkion ajatuksiin. Ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka sekä desentralistinen yhteiskuntapolitiikka yhdistyivät keskustanuorten ohjelmissa maalaisliitto– keskustapuolueen maahenkiseen ja sivistykselliseen traditioon. Keskustapuolue oli kannatuskriisissä sisäisesti jakautunut mutta puolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen edisti toiminnallaan tämän aatteellisen jatkumon voimistumista.


Keskustalainen ympäristöajattelu yhdisti puolueen eri linjoja. Keskustanuorten aloittama uudistus siirtyi monilta osin koko puolueen tavoitteiksi. Niitä vauhdittivat 1970-luvun energiakriisit ja näitä seuranneet talouden taantumat. Kotimainen, uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettu energia 10 työllisti koko Suomea ja kytkeytyi luontevasti keskustalaiseen aluepolitiikkaan. Ruotsin keskustapuolueen käännyttyä ydinvoiman käyttöä ja rakentamista vastaan, jyrkentyi myös Suomen keskustapuolueen näkemys. Puolue otti näkyvän kielteisen kannan ydinvoiman lisärakentamiseen vuoden 1980 puoluekokouksessa. Päätös vesittyi nopeasti ja 1980-luvulla energiapolitiikan kamppailut käytiin turpeen, hiilen ja ydinvoiman käytön välillä.


Valtiosääntökomitean mietinnöstä 1970-luvun alkupuolella käynnistynyt kamppailu maapoliittisen lainsäädännön uudistamisesta heijastui keskustapuolueen näkemykseen luonnonsuojelusta ja omaisuudensuojasta. Maapakettilakien politisoituminen ja tasavallan presidentin ohjauksessa syntynyt ratkaisu vahvistivat kuvaa perustuslain tulkintojen epäjohdonmukaisuudesta. Seutukaavojen mittavat virkistys- ja suojelualuevaraukset sekä erilaiset käytännöt suojelulainsäädännön toteuttamisessa ja korvauksissa jäivät varjostamaan suojelukysymyksiä. MTK painosti keskustapuoluetta oppositiossa olleen kokoomuksen edustajien kautta. Taistelu ympäristöhallinnosta kärjisti valtakamppailua Urho Kekkosen ajan jälkeisessä Suomessa. Ympäristöasiat institutionalisoituivat ja ympäristölainsäädännön määrä kasvoi. Keskustapuolueen tavoite luonnonvarojen ministeriöstä ei saanut tukea muualta. SDP:n ja kokoomuksen yhteistyö vahvistui konkreettisesti juuri ympäristöasioissa 1980-luvun mittaan.


Keskustapuolue sai julkisuudessa jarruttajan maineen. Ympäristöpolitiikka tarjosi hyvän lähtökohdan keskustapuolueen tavoittelemaan keskiryhmien puolueiden yhteistyön tiivistämiseen. Varsinkin keskustanuoret näkivät syntyvän ja voimistuvan vihreän liikkeen poliittisena kumppanina 1980-luvulla. Näiden välillä oli vuorovaikutusta mutta konkreettisiksi toimiksi ne eivät Tasavalta-seuraa lukuun ottamatta yltäneet. Liberaalinen kansanpuolue yhdistyi keskustapuolueeseen. Sen perustalle ei syntynyt monien uudistajien tavoittelemaa keskustalaista linjavaihtoehtoa perinteisen agrarismin ja aluepolitiikan rinnalle.


Timo Kaunisto | Vaikea vihreys | 2023 Itä-Suomen Yliopisto




Lataa ja lue koko väitöskirja


Linkki väitöskirjaan

https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/72e8748c-a3ba-4b83-9e8e-b901512e6e71/content


Linkki väitöskirjasta kertovaan uutiseen Verde-lehden sivuille. Kirjoittaja Anne Brax.

https://www.verdelehti.fi/2023/07/25/keskustapuolue-alkoi-vihertya-1960-luvulla-mutta-sitten-suunta-muuttui/

Jaa postaus alla olevista napeista | Dela inlägget
Share the blog post

Huomenta asumiseen!

July 13, 2026
Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö Betonipolitiikka – menneisyyden politiikka Kun kasvukeskuksesta käsin tuodaan julki elinvoimauutisia, saattaa helposti saada kuvan, jossa metropolittuminen näyttäytyy megatrendinä. Samaan aikaan kuitenkin pinnan alla tapahtuu muuta: suuri osa suomalaisista kaipaa monipaikkaista arkea – ja itse asiassa elää sellaista jo nyt. Erityisesti lapsiperheet, tietotyöläiset ja hyväkuntoiset eläkeläisväestön edustajat, jotka haluavat asumiseensa väljyyttä ja luonnonläheisyyttä, ovat tästä hyvä esimerkki. Tulevaisuudessa, kun kilpailu ulkomaisesta työvoimasta kiristyy entisestään, Suomella on mahdollisuus oikeanlaisella asuntopoliitikalla kilpailla nimenomaan monipaikkaisuuden mahdollisuudella. Asuntopolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä: on uskallettava nähdä monipaikkaisuuden aidot edut elämänlaadullisena ja kilpailukyvyllisenä mahdollisuutena pankkien on huolehdittava perustehtävistään asuntojen rahoituksessa, riskisääntelyä on voitava purkaa ja pankkeja velvoitettava asuntorahoitukseen julkisen vallan on voitava taata nuorten asumisratkaisujen riskinottoa, on luotava uudenlainen takausjärjestelmä kiinteistöverotuksen pohjaa on tarkistettava uudelleen monipaikkaisuuden näkökulmasta kotitalousvähennyksellä voidaan suosia oman asunnon remontoimista puurakentamisesta on palkittava veroeduin ja se on huomioitava lainan ehdoissa vanhojen rakennusten kuntoarvioita on tarkasteltava pitkän aikavälin remonttien näkökulmasta betonirakentamista voidaan hillitä päästömaksuilla riittävän laadukas ja tarpeeksi resursoitu korjaus- ja remonttirakentaminen pitää saada paremmin esille koulutustarjonnassa

Jussia ikävä

July 13, 2026
Teksti: Tina Aalto Kuva: Sami Kilpiö Väinön Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaani alkaa kaikkien tuntemilla sanoilla suosta, kuokasta ja Jussista. Ne ovat muodostaneet osan suomalaista osaamisen mielenmaisemaa. Mutta ovatko ne yhä totta? Ei ole mitään syytä kaivata pohjantähdenaikaista aikaa, mutta on syytä pohtia, mitä on tapahtunut meille, jotka aikanaan osasimme omin voimin ratkaista arkemme. Tämä kaikki tapahtui aikana, jolloin asioiden ratkaiseminen oli pakon sanelemaa. Nyt olemme päätyneet aikaan, jolloin meidän ei tarvitse ratkaista itse juuri mitään. Konkreettisimmin se näkyy arkisissa taitojen puutteessa, kuten uimataito, pyöränkumin pumppaaminen, perunan kasvattaminen, nostaminen ja sen keittäminen. Olen nähnyt muun muassa fyysisesti terveen lapsen, joka ei osannut juosta. Kyllä, luit oikein, ei osannut juosta. Sarkastisesti voisi tietysti kysyä, mihin juoksutaitoa edes nykyään tarvitaan, sillä onhan meillä skuutit. Itse kuuluun siihen ilmeisen vanhanaikaiseen koulukuntaan, joka uskoo, että juoksutaidosta saattaisi olla hyötyä yhä edelleen. Jos ei muulloin niin edes silloin kun pitää pötkiä fyysisiä ponnistuksia pakoon. Nyt on alkamassa eduskuntavaalikampanjointi. Niissä keskustelu liikkuu toisinaan kovin korkealla tasolla. Omat inhokkilemppariteemani liittyvät terveydenhuoltoon ja maanpuolustukseen. Eivät siksi, että ne olisivat vähäpätöisiä, sillä sitä ne eivät todellakaan ole. Ne ovat inhokkilistalla siksi, että niiden molempien haasteiden taustalta löytyy – kas kummaa – se kaveri, jonka fyysinen kunnottomuus ja motoriikan puute eivät kestä juoksemista. Itse varovaisesti pohdiskelen, onko todella helpompaa yrittää ratkoa rahalla ylätason murheita kuin keskittyä siihen, pitäisikö vaikkapa esiopetuksessa opettaa enemmän juoksemista ja liikkumista? Tiina Aalto Tekstin kirjoittaja on Timo Kauniston vaalipäällikkö, jolla on erityinen lupa nostaa esiin asioita, joista Kaunisto on samaa mieltä.

Huomenta ruokajärjestelmään!

July 7, 2026
Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö Suomi ei ole ruokapöydän siirtomaa