Orpon-Purran hallitus viimeisteli edellispäivänä budjettiesityksensä vuodelle 2027. Se onkin tämän ryhmittymän viimeinen, sillä ensi keväänä vaalit hyvin todennäköisesti muuttavat hallituspohjaa, ja hyvä niin.

Hallituspuolueet korostavat työtään julkisen talouden alijäämän kääntämiseksi. Säästöpolitiikkaa Orpon hallitus on tehnytkin runsaasti, mutta monilta osin epäjohdonmukaisesti. Taloudenpito on ollut myös myötäsyklistä eli leikkaukset ja veropolitiikka ovat syventäneet kasvun käynnistymisen ongelmia ja lisänneet työttömyyttä. 

Hölmöyden huippu on ollut mielestäni aikuiskoulutustuen kertapoisto ja työttömiä työhön kannustaneiden suojaosien nirhiminen. Olisi ollut hallitukselta kohtuullista uskoa asiantuntijoita ja palauttaa tässä kohtaa edes suojaosat. Ei onnistunut. Ylpeys näyttää käyvän lankeemuksen edellä loppuun asti.

Pääministeri Orpo on ladannut kaiken oraiden päälle. Hento kasvusykäys on puheissa muuttunut jo pysyväksi käänteeksi. Valtiovarainministeri Purran käteen sakset ovat liittyneet jo verenkierrolla. Palkkioksi on tullut selkään taputtelua suurpääoman suunnalta.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn varoitteli hallitusta taloudenpidon välivuosista, mikä suututti hallituksen kärkikaksikon. Toki hallitus jatkaa puolen miljardin edestä uusia säästöjä ja vanhatkin alkavat purra kovemmin. Mutta arvion alijäämä on edelleen 12,4 miljardia, vain inauksen tätä vuotta alempi. Pelkkiä korkoja maksamme jo yli 4 miljardia vuodessa. Tätä piti vakavimpana ongelmana myös OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio edellispäivän A-studiossa.

Itse toivon hallituksen hehkuttaman käänteen todella alkavan. Välivuosiin tai välikausiin ei ole varaa  - eikä kasvua pidä vauhdittaa väärällä myötäsyklisyydellä. Siksi yhteisövero olisi kannattanut pitää nykyisellään, vaikka varmasti veron laskulla on myös työpaikkoja luovia dynaamisia vaikutuksia. Tätä kokonaisuutta pohdiskeli diplomaattisesti myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mikko Spolander edellispäivänä.

Kasvunvara olisikin pitänyt suunnata suoraan yrityksille ja niiden työpaikkojen luomiseen. Pienemmät yritykset ovat avainasemassa. Niiden mahdollisuuksia Orpon hallitus supisti olennaisesti kajoamalla kotitalousvähennykseen. Nyt tätä suonenvetoa yritetään korjata taannehtivasti.

Ehkäpä Orpon ajan suurimmaksi saavutukseksi jää lähes kaikkien puolueiden sitoutuminen velkajarruun. Ensi kaudella nähdään, miten temppu tehdään.

Ruokajärjestelmän, metsien ja maaseudun osalta budjetti on tavanomainen. Pieni ja positiivinen asia on Metso- ja Helmi-suojeluohjelmien rahoituksen lievä kasvattaminen. Positiivista on sekin, ettei maatalouden tukijärjestelmää horjutettu nyt, kun kannattavuus on kaikkien aikojen kehnointa ja uutta EU-tukikautta sorvataan Brysselissä. Kaikki palikat kun eivät voi olla yhtä aikaa ilmassa.



Positiivisimmaksi taitaa jäädä selvitys kotimaisen typpilannoitetehtaan perustamisesta. Okei, selvitystyö ei vielä johda sellaisenaan mihinkään, mutta ongelma on tiedostettu. Itse aion tehdä kaikkeni, että vihreään vetyyn perustuva typpilannoitetehdas perustetaan ensi kaudella Varsinais-Suomeen. Täällä sille on parhaat edellytykset. Ja huoltovarmuutemme, maineemme ja kannattavuutemme vaativat nyt kovia toimia.