Timo Kaunisto artikkelit

Välivuosibudjetointia

Thu, 03 Sep 2026 11:52:09 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Säästöpolitiikkaa on tehty, mutta onko tehty johdonmukaisesti?

Orpon-Purran hallitus viimeisteli edellispäivänä budjettiesityksensä vuodelle 2027. Se onkin tämän ryhmittymän viimeinen, sillä ensi keväänä vaalit hyvin todennäköisesti muuttavat hallituspohjaa, ja hyvä niin.

Hallituspuolueet korostavat työtään julkisen talouden alijäämän kääntämiseksi. Säästöpolitiikkaa Orpon hallitus on tehnytkin runsaasti, mutta monilta osin epäjohdonmukaisesti. Taloudenpito on ollut myös myötäsyklistä eli leikkaukset ja veropolitiikka ovat syventäneet kasvun käynnistymisen ongelmia ja lisänneet työttömyyttä.

Hölmöyden huippu on ollut mielestäni aikuiskoulutustuen kertapoisto ja työttömiä työhön kannustaneiden suojaosien nirhiminen. Olisi ollut hallitukselta kohtuullista uskoa asiantuntijoita ja palauttaa tässä kohtaa edes suojaosat. Ei onnistunut. Ylpeys näyttää käyvän lankeemuksen edellä loppuun asti.

Pääministeri Orpo on ladannut kaiken oraiden päälle. Hento kasvusykäys on puheissa muuttunut jo pysyväksi käänteeksi. Valtiovarainministeri Purran käteen sakset ovat liittyneet jo verenkierrolla. Palkkioksi on tullut selkään taputtelua suurpääoman suunnalta.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn varoitteli hallitusta taloudenpidon välivuosista, mikä suututti hallituksen kärkikaksikon. Toki hallitus jatkaa puolen miljardin edestä uusia säästöjä ja vanhatkin alkavat purra kovemmin. Mutta arvion alijäämä on edelleen 12,4 miljardia, vain inauksen tätä vuotta alempi. Pelkkiä korkoja maksamme jo yli 4 miljardia vuodessa. Tätä piti vakavimpana ongelmana myös OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio edellispäivän A-studiossa.

Itse toivon hallituksen hehkuttaman käänteen todella alkavan. Välivuosiin tai välikausiin ei ole varaa - eikä kasvua pidä vauhdittaa väärällä myötäsyklisyydellä. Siksi yhteisövero olisi kannattanut pitää nykyisellään, vaikka varmasti veron laskulla on myös työpaikkoja luovia dynaamisia vaikutuksia. Tätä kokonaisuutta pohdiskeli diplomaattisesti myös valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mikko Spolander edellispäivänä.

Kasvunvara olisikin pitänyt suunnata suoraan yrityksille ja niiden työpaikkojen luomiseen. Pienemmät yritykset ovat avainasemassa. Niiden mahdollisuuksia Orpon hallitus supisti olennaisesti kajoamalla kotitalousvähennykseen. Nyt tätä suonenvetoa yritetään korjata taannehtivasti.

Ehkäpä Orpon ajan suurimmaksi saavutukseksi jää lähes kaikkien puolueiden sitoutuminen velkajarruun. Ensi kaudella nähdään, miten temppu tehdään.

Ruokajärjestelmän, metsien ja maaseudun osalta budjetti on tavanomainen. Pieni ja positiivinen asia on Metso- ja Helmi-suojeluohjelmien rahoituksen lievä kasvattaminen. Positiivista on sekin, ettei maatalouden tukijärjestelmää horjutettu nyt, kun kannattavuus on kaikkien aikojen kehnointa ja uutta EU-tukikautta sorvataan Brysselissä. Kaikki palikat kun eivät voi olla yhtä aikaa ilmassa.

Positiivisimmaksi taitaa jäädä selvitys kotimaisen typpilannoitetehtaan perustamisesta. Okei, selvitystyö ei vielä johda sellaisenaan mihinkään, mutta ongelma on tiedostettu. Itse aion tehdä kaikkeni, että vihreään vetyyn perustuva typpilannoitetehdas perustetaan ensi kaudella Varsinais-Suomeen. Täällä sille on parhaat edellytykset. Ja huoltovarmuutemme, maineemme ja kannattavuutemme vaativat nyt kovia toimia.

Huomenta urheiluun!

Mon, 10 Aug 2026 08:05:45 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Mikä meitä liikuttaa?

- Toivottavasti jatkossakin koulut ja urheiluseurat

Urheiluseurojen toimintaedellytysten turvaaminen on yhteiskunnan, kansanterveyden sekä lopulta jopa maanpuolustuksen kannalta hyvin merkittävää. Urheiluseuroissa tehdään sitä kovaa perustyötä, jonka päälle rakentuu fyysisesti ja henkisesti vahva kansakunta, joka ei pelkää liikkua eikä ottaa vastaan haasteita.

Itse aloitin urheiluharrastukseni serkkuni Jussin kanssa potkimalla palloa meidän luhtiaitan aukkoon tehtyyn maaliin. Toinen ampui, toinen torjui, vuoron perään. Maalivahtihan minusta tuli. Sitä ennen pidettiin omia olympialaisia naapuruston lasten kanssa meidän takapihan nurmella. Muistan juosseeni siellä vitosen kuin vireeni Munchenin olympialaisten huumassa 1972. Isältä periytyivät myös korkeushyppytelineet, kuula ja seiväskin.

Huhtamon jalkapalloiluun pääsin mukaan 13-vuotiaana ja siitä etenin vastuutehtäviin miesten joukkueeseen tolppien väliin. Huippuhetkemme osuivat 90-luvun alkuun, jolloin kyläporukkamme pelasi vuoden Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Lätkää veivasimme ensin meidän pikkulammen jäällä. Siellä voimat menivät jo lumenluontiin mutta lopulta talkoilimme kaukalon Huhtamoon. Myöhemmin innostuin pitkän matkan juoksusta. Maratoneja on takana kahdeksan ja puolikkaita muutama kymmenen.

Vaikka kaikkein dynaamisin aika urheilun parissa onkin pikkuhiljaa vaihtunut sauvakävelyyn metsässä, pyöräilyyn ja kahvakuulailuun Sarin pihaporukassa, yhä vieläkin veri vetää talvisin kaukaloon ja Lauttakylän Lujien Waarien treeneihin.

Urheiluharrastus ei ole ollut - eikä ole - kokonaisuuden kannalta vähäinen. Vaikka matkan varrella on sattunut jos jonkinlaista vammaa, niiden hinta on olematon siinä kohtaa kun pitää lähteä arvioimaan fyysisen kunnon ja kestävyyden merkitystä työssä ja tavallisessa arjessa. Ilman peruskuntoa, joka on rakentunut fyysisissä töissä lapsuudesta lähtien, olisi kovin vaikea ottaa vastaan tulevia haasteita tai työtehtäviä, olivatpa ne sitten luonteeltaan fyysisiä tai henkisiä.

Myönnän olevani hetkittäin huolestunut siitä, miten liikunnan ja urheilun merkitys lasten elämässä on saanut erikoisia kierteitä. Kärjistettynä voidaan sanoa, että se on joko liiallista ja liian vakavamielistä tai sitten sitä ei ole juuri ollenkaan. Kokeileva, spontaani ja leikkimielinen kisailu tuntuu jäävän usein näiden kahden ääripään varjoon, vaikka juuri se on sitä kovaa peruskunnon ydintä.

Perheissä sekä esi- ja perusopetuksessa voidaan tehdä paljonkin, mutta merkittävä rooli lasten liikuttajana lepää myös suomalaisten urheiluseurojen varassa. Näitä ei ole syytä unohtaa.

Huomenta urheiluun! tarkoittaa muun muassa tätä:

koulupäivän muokkaamista kokonaiskoulun suuntaan myös iltapäivät hyödyntäen
arkiliikunnan lisäämistä koulu- ja työmatkoihin
parempia pyöräilyreittejä kaupunkien ja taajamien valtaväylille
liikuntasetelien tehokasta käyttöä osana palkkaa ja palkkioita
joustavuutta työn ja kuntoilun yhdistämiseen
koulujen liikuntapaikkojen monikäyttöisyyden lisäämistä
tukea urheiluseurojen päivä- ja iltapäivätoimintaan
valmennuksen ammattimaistamista myös juniorityössä
kutsuntojen laajentamista koko ikäluokkaan

Jussia ikävä

Mon, 13 Jul 2026 11:30:01 GMT

Teksti: Tina Aalto Kuva: Sami Kilpiö

Väinön Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaani alkaa kaikkien tuntemilla

sanoilla suosta, kuokasta ja Jussista. Ne ovat muodostaneet osan

suomalaista osaamisen mielenmaisemaa.

Mutta ovatko ne yhä totta?

Ei ole mitään syytä kaivata pohjantähdenaikaista aikaa, mutta on syytä

pohtia, mitä on tapahtunut meille, jotka aikanaan osasimme omin voimin ratkaista arkemme. Tämä kaikki tapahtui aikana, jolloin asioiden ratkaiseminen oli pakon sanelemaa. Nyt olemme päätyneet aikaan, jolloin meidän ei tarvitse ratkaista itse juuri mitään.

Konkreettisimmin se näkyy arkisissa taitojen puutteessa, kuten uimataito, pyöränkumin pumppaaminen, perunan kasvattaminen, nostaminen ja sen keittäminen. Olen nähnyt muun muassa fyysisesti terveen lapsen, joka ei osannut juosta. Kyllä, luit oikein, ei osannut juosta. Sarkastisesti voisi tietysti kysyä, mihin juoksutaitoa edes nykyään tarvitaan, sillä onhan meillä skuutit. Itse kuuluun siihen ilmeisen vanhanaikaiseen koulukuntaan, joka uskoo, että juoksutaidosta saattaisi olla hyötyä yhä edelleen. Jos ei muulloin niin edes silloin kun pitää pötkiä fyysisiä ponnistuksia pakoon.

Nyt on alkamassa eduskuntavaalikampanjointi. Niissä keskustelu liikkuu toisinaan kovin korkealla tasolla. Omat inhokkilemppariteemani liittyvät terveydenhuoltoon ja maanpuolustukseen. Eivät siksi, että ne olisivat vähäpätöisiä, sillä sitä ne eivät todellakaan ole. Ne ovat inhokkilistalla siksi, että niiden molempien haasteiden taustalta löytyy – kas kummaa – se kaveri, jonka fyysinen kunnottomuus ja motoriikan puute eivät kestä juoksemista.

Itse varovaisesti pohdiskelen, onko todella helpompaa yrittää ratkoa rahalla ylätason murheita kuin keskittyä siihen, pitäisikö vaikkapa esiopetuksessa opettaa enemmän juoksemista ja liikkumista?

Tiina Aalto

Tekstin kirjoittaja on Timo Kauniston vaalipäällikkö, jolla on erityinen lupa nostaa esiin asioita, joista Kaunisto on samaa mieltä.

Uusiutuvaa huomenta

Tue, 07 Jul 2026 13:48:53 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Ilman energiaa ei tule huomista

Ihan kaikki ympärillämme käy energialla. Niin terveydenhuolto, kodit, liikenne, työpaikat kuin maatalouskin. Energiaomavarattomuus on näyttänyt viimeisten vuosien aikana Euroopalle, mitä tarkoittaa riippuvuus suurvalloista. Se tarkoittaa kalliita euroja - ja turvattomuutta.

Suomi on pärjännyt hyvin, ja sen energiaomavaraisuus on kasvanut nopeasti. Olemme yhä vähemmän riippuvaisia Trumpin öljystä tai Putinin uraanista. Molemmat saavutuksia, joista voimme olla ylpeitä. Seuraavalla vaalikaudella tehty työ ei saa valua hukkaan, vaan sitä on vahvistettava entisestään.

Suomi on itsenäistynyt ja itsenäistyy edelleen uusiutuvalla energialla: tuulivoimalla, aurinkoenergialla, biodieselillä ja biokaasulla.

Sen lisäksi, että energiaomavaraisuus tuo meille turvaa, se poikii meille uutta työtä.

Sähkövarmuus tuo uutta teollisuutta, mutta vain jos osaamme hyödyntää energiavarojamme oikein, kestävästi ja johdonmukaisesti. Datakeskuksetkaan eivät ole kirosana, kunhan ne osallistuvat sähkön tuotantoon ja hankintaan.

Eniten työtä on liikenteen ja työkoneiden fossiilienergian korvaamisessa. Iso ongelma ovat myös maatalouden tuotantopanokset, kuten venäläiseen ammoniakkiin perustuva lannoitetuotanto. Uusiutuvilla tuotetut lannoitteet tai työkoneiden käyttövoiman muutokset ovat kalliita, mutta väistämättömiä. Niitä on joudutettava tukemalla investointeja ja rakentamalla vientivetoista suomalaista energiateknologiaa.

Energiapolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:

Suomeen on saatava vihreän vedyn tuotantoon perustuva typpilannoitetehdas, jonka luonteva sijoitiuspaikka on Naantali
tuuli- ja aurinkovoiman kaavamaisia suojaetäisyyksiä on väljennettävä, määräysten on perustuttava todennettuun ääni- tai heijastushaittaan, ei mielipiteeseen
aurinkovoimaa ja maataloutta voidaan yhdistää samoille peltolohkoille
uusiutuvien energiatuotantomuotojen hyväksyttävyyttä on parannettava ohjaamalla osa tuotosta kylätoimijoiden yleishyödylliseen käyttöön
sähköverkkojen kapasiteetista on pidettävä jatkuvaa huolta
verkko- ja putki-investoinneista on maksettava maanomistajille tuottoperusteinen käypä korvaus
uusiutuvat työkoneiden polttoaineet – kuten e-metaani tai biokaasu – pidentävät kalliiden laitteiden käyttöikää ilman sähköistyksen pakkoa
biokaasutuotanto on mahdollista kolminkertaistaa, mutta tuotantolaitosten sijoittamisessa on huomoitava ympäristökuorma erityisesti Saaristomeren valuma-alueella
puun polttamista ei pidä hankaloittaa verotuksella
pienen mittakaavan datakeskuksia eli datakattiloita on suosittava kaukolämpölaitosten lämmöntuotannossa
uusiutuvan energian hankkeissa on huomioitava globaaliin ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset

Huomenta asumiseen!

Tue, 07 Jul 2026 11:37:30 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Betonipolitiikka – menneisyyden politiikka

Kun kasvukeskuksesta käsin tuodaan julki elinvoimauutisia, saattaa helposti saada kuvan, jossa metropolittuminen näyttäytyy megatrendinä. Samaan aikaan kuitenkin pinnan alla tapahtuu muuta: suuri osa suomalaisista kaipaa monipaikkaista arkea – ja itse asiassa elää sellaista jo nyt, jopa useita kuukausia vuodessa.

Erityisesti lapsiperheet, tietotyöläiset ja hyväkuntoiset eläkeläisväestön edustajat, jotka haluavat asumiseensa väljyyttä ja luonnonläheisyyttä, ovat tästä hyvä esimerkki. Tulevaisuudessa, kun kilpailu ulkomaisesta työvoimasta kiristyy entisestään, Suomella on mahdollisuus oikeanlaisella asuntopoliitikalla kilpailla nimenomaan monipaikkaisuuden mahdollisuudella.

Asuntopolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:

on uskallettava nähdä monipaikkaisuuden aidot edut elämänlaadullisena ja kilpailukyvyllisenä mahdollisuutena
pankkien on huolehdittava perustehtävistään asuntojen rahoituksessa, riskisääntelyä on voitava purkaa ja pankkeja velvoitettava asuntorahoitukseen
julkisen vallan on voitava taata nuorten asumisratkaisujen riskinottoa, on luotava uudenlainen takausjärjestelmä
kiinteistöverotuksen pohjaa on tarkistettava uudelleen monipaikkaisuuden näkökulmasta
kotitalousvähennyksellä voidaan suosia oman asunnon remontoimista
puurakentamisesta on palkittava veroeduin ja se on huomioitava lainan ehdoissa
vanhojen rakennusten kuntoarvioita on tarkasteltava pitkän aikavälin remonttien näkökulmasta
betonirakentamista voidaan hillitä päästömaksuilla
riittävän laadukas ja tarpeeksi resursoitu korjaus- ja remonttirakentaminen pitää saada paremmin esille koulutustarjonnassa
maaseudun tietoliikenne on varmistettava kaapeloinnilla kaupunkikeskusten tasolle koko maassa

Huomenta ruokajärjestelmään!

Tue, 07 Jul 2026 10:29:11 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Suomi ei ole ruokapöydän siirtomaa

Oma ruoka on huoltovarmuuden perusta – ilman ruuantuotantoa ei ole itsenäisyyttäkään. Tämän lisäksi ala on merkittävä työllistäjä, tälläkin hetkellä noin 300 000 suomalaista työskentelee elintarvikesektorilla. Lisäksi elintarvikkeiden vienti on vuositasolla noin 2,3 miljardin luokkaa. Luvut ovat hyviä alkuja.

Uudistamalla ruokajärjestelmäämme esimerkiksi viennin osuutta on mahdollista kasvattaa jopa viiteen miljardiin vuoteen 2031 mennessä. Vaikka ilmastonmuutos haastaa meitäkin, se tuo samalla mahdollisuuden kasvattaa ja monipuolistaa ruokajärjestelmäämme ja sitä kautta työllisyyttä ja vientiä.

On aika rakentaa uusi maatalouspolitiikka. On aika kasvattaa ruokajärjestelmää. On aika käyttää luonnonvaroja kestävämmin.

Maatalouspolitiikassa Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:

uudistavan, eli koko ekosysteemiä elvyttävän viljelyn käyttöönottoa tuetaan läpileikkaavasti ja siitä tehdään osa suomalaisen tuotannon uutta brändiä
eläinten hyvinvointi ja vastuullinen toimintatapa osaksi vientivetoista ruokajärjestelmää
maatalouspolitiikalla on kannustettava kannattavien tilojen vahvistumista mutta samalla luotava edellytyksiä pienempien tilojen olemassaololle
ympäristökorvausjärjestelmässä on siirryttävä parempaan tulosperusteisuuteen, painopisteinä Saaristomeren valuma-alue sekä Pohjanmaan turvealueet
on häivytettävä etelän ja pohjoisen raja-aitoja ja palautettava kotieläintuotanto koko Suomeen
nautojen määrä voidaan nelinkertaistaa ja lisätä ympäristöperusteista tuotantoa erityisesti etelässä
maidontuotannossa on hyvä mahdollisuus kasvattaa tuotantoa tuoteinnovaatioiden ja erityisesti proteiinivalmisteiden viennin kautta
EU:n uusi maatalouspolitiikka lisää kansallista liikkumavaraa ja sitä on käytettävä valkuais- ja rehuomavaraisuuden kasvattamiseen
öljykasvien, herneen ja härkäpavun sekä muiden palkokasvien viljelyala voidaan kolminkertaistaa
tukijärjestelmän sisällä on löydettävä liikkumavaraa esimerkiksi pohjoisen tuen lisähinnoista uudelle tuotannon kriisituelle, jota voidaan käyttää joustavasti
esimerkki pienten tilojen mahdollisuuksista olisi alkoholin tislaamisen palauttaminen määräaikaisesti tiloille
tuotantopanosten omavaraisuutta on johdonmukaisesti kasvatettava, nyt emme voi 30 prosentin kotimaisuusasteella puhua aidosta omavaraisuudesta
tulevalla vaalikaudella on käynnistettävä kotimaisen vihreän ammoniakin suunnittelu ja rahoitus
hyvä sijoituspaikka uudelle raaka-ainetuotannolle on Naantalin satama-alue

Ruokatutkimuksessa ja viennissä Huomenta! tarkoittaa muun muassa tätä:

Suomessa tehdään huippuluokan elintarviketutkimusta sekä yliopistoissa että monissa yrityksissä
tutkimusta on vahvistettava siten, että elintarvikeala nousee arvostettuun lippulaivakategoriaan, johon ohjataan myös julkista tukea enemmän
Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistoihin keskitetään elintarvikealan huippututkimus
ammattikorkeakoulut ohjataan keskittymään tutkimustiedon käytännöllistämiseen ja jalostamiseen
alan yrityksiä on voitava kerätä lähemmäksi toisiaan innovaatiokeskittymiksi, joissa tieto kaupallistuu tehokkaimmin
start-up -maailmaa on systematisoitava ja kannustettava
alan säätiöiden on tehtävä laajempaa elintarvikealaa ruokkivaa yhteistyötä
on vahvistettava vientiviranomaisten tietämystä ja asemaa ruokaviennin lähettiläinä
Business Finlandin ruokahankkeissa on turvattava riittävä ruokaosaaminen, vientimaisterikoulutus Helsingin Yliopistossa on vakiinnutettava
ruokaviennin edistämistä ei pidä hajauttaa sirpalemaisiin hankkeisiin

Huomenta talouteen! Kannustaen kasvuun

Tue, 07 Jul 2026 09:12:42 GMT

Teksti: Timo Kaunisto | Kuva: Sami Kilpiö

Mikään ei kasva huonossa maassa

Suomi tarvitsee kestävää kasvua ja julkisen taloutensa tasapainoa, se on selvä. Niin ikään suomalaiset kaipaavat työtä ja luottamusta tulevaisuuteensa. Nujertaminen ja syyllistäminen eivät kasvata yhteistä hyvää - ne ovat kuin huonokuntoinen maa - mikään ei siinä kasva.

Meillä on kuitenkin hyvät mahdollisuudet menestyä. Olemme uusiutuvien luonnonvarojen suurvalta. Arvostamme koulutusta ja osaamista. Pystymme luomaan vientimarkkinoilla kysyttyjä palveluja ja tuotteita. Olemme osa Euroopan yhteisöä ja pohjoismaista luotettavuutta. Yhteiskuntamme perusteet ovat kunnossa.

Meidän on nopeutettava siirtymistä pois fossiiliriippuvuudesta. Tuotamme Euroopan halvinta sähköenergiaa, jonka pohjalle rakentuu uusia teollisia rakenteita. Tarvitsemme sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Tiedeympäristömme luo innovaatioita, joita on voitava kaupallistaa paremmin. Tarvitsemme suoraviivaisempaa teollistamistukea, jonka avulla kehitämme erityisesti perheyrityspohjaista, kansainvälistyvää tuotantoa.

Suomi on tällä hetkellä ruokaviennin kehitysmaa. Voimme kolminkertaistaa vientimme kymmenessä vuodessa. Ruokajärjestelmä työllistää 300 000 suomalaista ja jättää toimialoista eniten jaettavaa Suomeen. Metsäteollisuus uudistuu mutta sen merkitys kasvaa. Jalostusaste nousee erityisesti siirtymällä öljytaloudesta biotalouteen. Metsät kasvavat meille energiaa, pakkauksia, lääkkeitä, puutaloja ja matkailutuloja.

Tietotekniikka ja tekoäly ovat suuri mahdollisuus mutta samalla ne muuttavat yhteiskuntaamme. Kaikkien on pysyttävä mukana muutoksessa.

Julkisen talouden velkaantuminen on pysäytettävä. Alijäämä on katettava sekä verojen kautta että menoja leikkaamalla. Tasapainotukseen on vielä aikaa mutta käänteen on tapahduttava nopeasti.

Huomenta! Velkaantumisen pysäyttämiselle tarkoittaa tätä:

jäädyttämällä maksettujen tukien ja tulonsiirtojen indeksikorotukset määräajaksi
perkaamalla yritystukia kaikki toimialat huomioiden
eläkejärjestelmän menoja on tarkasteltava osana sopeutusta, tehokkainta olisi siirtää pieni osa kuluista työeläkemaksujen alentamiseen
yritysten yhteisöverokanta voidaan palauttaa aiemmalle korkeammalle tasolle
listaamattomien yritysten osinkoverotuksen verovapautta on rajoitettava
hallintoa edelleen tehostamalla, tarkastelemalla esimerkiksi maakuntaliittojen tarvetta
järjestämällä erikoissairaanhoito viidellä suuralueella ja samalla kehittämällä julkista perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa nykyisten hyvinvointialueiden puitteissa
vahvistamalla puolustustamme erillisellä puolustusverolla

Huomenta! Kasvulle tarkoittaa tätä:

hyödyntämällä koko Suomen resurssit ja hillitsemällä haitallista metropolipolitiikkaa
ruokkimalla biotalouden innovaatioita vientiyritystoiminnaksi
tukemalla pienten kasvuyritysten vientiponnisteluja keskitetysti
laajentamalla julkista tutkimusrahoitusta lääketeollisuudesta ja tekoälystä myös muihin kasvusektoreihin, ruokajärjestelmä etunenässä
systematisoimalla maahanmuuttoa ja ottamalla käyttöön pisteytysjärjestelmä
vahvistamalla viennin takausjärjestelmiä pk-yrityksille
käynnistämällä kotimainen lannoitetuotanto myös julkista tukea kohdentaen
vahvistamalla yliopistojen huippututkimusta ja samalla tiivistämällä ammattikorkeakoulujen soveltavaa tehtävää alueittain
uudistamalla peruskoulutusta taito- ja taideaineet paremmin huomioiden
kannustamalla sekä yrittäjiä että rahoittajia riskinottoon ja kasvuun

Vaikea vihreys | Väitöskirja-sivu

Fri, 03 Jul 2026 07:45:29 GMT

Tutustu Timo Kauniston väitöskirjaan Vaikea vihreys. Keskustapuolueen ympäristöpolitiikka 1968-1987.

Kuva: Pekka Rousu

Väitöskirjan tiivistelmä

Ympäristöpolitiikka vauhdittui Suomessa 1960-luvun loppupuolella yhteiskunnan kemikalisoitumisen sekä vesien- ja ilmanpilaantumisen kautta. Pitkään keskeisessä hallitusvastuussa ollut keskustapuolue ajautui maaseudun kiihtyvän rakennemuutoksen myötä alenevaan kannatuskierteeseen. Puolue pyrki muuntumaan vahvemmin yleispuolueen suuntaan. Tässä transformaatiossa ympäristöasiat tarjosivat tarttumakohteita erityisesti keskustapuolueen aatteellista ja toiminnallista uudistumista tavoitelleille keskustanuorille. Keskustanuorten vihreä aalto sai esikuvia ja ohjelmallista suuntaa pohjoismaisesta yhteistyöstä, jossa varsinkin Ruotsin keskustapuolueen esimerkki ja vaalimenestys toimi innoittajana. Aatteellisesti keskustanuoret pyrkivät kytkemään reformaation puolueen perustajiin kuuluneen ideologin Santeri Alkion ajatuksiin. Ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka sekä desentralistinen yhteiskuntapolitiikka yhdistyivät keskustanuorten ohjelmissa maalaisliitto– keskustapuolueen maahenkiseen ja sivistykselliseen traditioon. Keskustapuolue oli kannatuskriisissä sisäisesti jakautunut mutta puolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen edisti toiminnallaan tämän aatteellisen jatkumon voimistumista.

Keskustalainen ympäristöajattelu yhdisti puolueen eri linjoja. Keskustanuorten aloittama uudistus siirtyi monilta osin koko puolueen tavoitteiksi. Niitä vauhdittivat 1970-luvun energiakriisit ja näitä seuranneet talouden taantumat. Kotimainen, uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettu energia työllisti koko Suomea ja kytkeytyi luontevasti keskustalaiseen aluepolitiikkaan. Ruotsin keskustapuolueen käännyttyä ydinvoiman käyttöä ja rakentamista vastaan, jyrkentyi myös Suomen keskustapuolueen näkemys. Puolue otti näkyvän kielteisen kannan ydinvoiman lisärakentamiseen vuoden 1980 puoluekokouksessa. Päätös vesittyi nopeasti ja 1980-luvulla energiapolitiikan kamppailut käytiin turpeen, hiilen ja ydinvoiman käytön välillä.

Valtiosääntökomitean mietinnöstä 1970-luvun alkupuolella käynnistynyt kamppailu maapoliittisen lainsäädännön uudistamisesta heijastui keskustapuolueen näkemykseen luonnonsuojelusta ja omaisuudensuojasta. Maapakettilakien politisoituminen ja tasavallan presidentin ohjauksessa syntynyt ratkaisu vahvistivat kuvaa perustuslain tulkintojen epäjohdonmukaisuudesta. Seutukaavojen mittavat virkistys- ja suojelualuevaraukset sekä erilaiset käytännöt suojelulainsäädännön toteuttamisessa ja korvauksissa jäivät varjostamaan suojelukysymyksiä. MTK painosti keskustapuoluetta oppositiossa olleen kokoomuksen edustajien kautta. Taistelu ympäristöhallinnosta kärjisti valtakamppailua Urho Kekkosen ajan jälkeisessä Suomessa. Ympäristöasiat institutionalisoituivat ja ympäristölainsäädännön määrä kasvoi. Keskustapuolueen tavoite luonnonvarojen ministeriöstä ei saanut tukea muualta. SDP:n ja kokoomuksen yhteistyö vahvistui konkreettisesti juuri ympäristöasioissa 1980-luvun mittaan.

Keskustapuolue sai julkisuudessa jarruttajan maineen. Ympäristöpolitiikka tarjosi hyvän lähtökohdan keskustapuolueen tavoittelemaan keskiryhmien puolueiden yhteistyön tiivistämiseen. Varsinkin keskustanuoret näkivät syntyvän ja voimistuvan vihreän liikkeen poliittisena kumppanina 1980-luvulla. Näiden välillä oli vuorovaikutusta mutta konkreettisiksi toimiksi ne eivät Tasavalta-seuraa lukuun ottamatta yltäneet. Liberaalinen kansanpuolue yhdistyi keskustapuolueeseen. Sen perustalle ei syntynyt monien uudistajien tavoittelemaa keskustalaista linjavaihtoehtoa perinteisen agrarismin ja aluepolitiikan rinnalle.

Timo Kaunisto | Vaikea vihreys | 2023 Itä-Suomen Yliopisto