Timo Kaunisto

  KOKOAVA VOIMA

TIMO   |   VLOGI   |   TEEMAT   |   MATKAN VARRELTA   |   BLOGI   |   KALENTERI

Eikö talous ja työllisyys enää kiinnosta ketään?

E

Neljä vuotta sitten Suomi oli ajautunut Kreikan tielle. Velkaannuimme miljoona euroa tunnissa. Vain kahdella kolmesta suomalaisesta oli työtä. Hallitus perui omia esityksiään eikä mitään saatu eteenpäin.

Keskusta lupasi silloin laittaa Suomen kuntoon. Emme halunneet alistua kansainvälisten rahoittajien holhoukseen. Oli pakko tehdä tuntuvia leikkauksia ja palauttaa työelämämme kilpailukyky. On selvää, että leikkaukset tekivät kipeää eivätkä aina kohdistuneet tasaisesti tai oikeudenmukaisesti.

Olimme haudan partaalla mutta nousimme sieltä kovilla toimilla ja uskomalla Suomeen. Velkaantumiskehitys on nyt – ainakin tilapäisesti – taitettu ja 140 000 suomalaista on saanut itselleen työpaikan. Talouden hyvä vauhti ei ole vielä hiipunut, vaikka kansainvälinen suhdanne on jo taittunut. Hyvä niin.

Nyt useimmat puolueet käyvät vaaleihin jakamaan euroja, joita kukaan ei ole vielä ansainnut. Demarit lupailevat eläkkeisiin satasia, vasemmistoliitto haluaa 800 euron perustulon kaikille, vihreät miljardi euroa koulutukseen. Perussuomalaisia kiinnostaa vain kaikenlaisen maahanmuuton torjuminen ja kokoomus tahtoo veronkevennyksiä vauraammille.

Me keskustassakin haluamme korottaa pieniä takuueläkkeitä, parantaa koulutusta ja erityisesti oppisopimusjärjestelmää sekä kehittää perusturvaa. Mutta kaiken tämän ehtona on se, että hyvä talous- ja työllisyyskehitys jatkuu. Velaksi emme voi jakaa etuja. Palaisimme taas Kreikan ja Italian populistihallitusten tielle.

Avainasemassa on työllisyysasteen nosto. Jokainen prosentti lisää työllisyyteen tuo vajaan puolitoista miljardia ”hyvää” valtion kassaan. Vain tekemällä enemmän työtä pystymme jakamaan sinällään tärkeisiin sosiaalisiin tukiin ja eläkkeisiin lisää rahaa.

Työllisyysastetta on varaa nostaa vielä reilusti. Osa-aikaisen työn tekemisen mahdollisuuksia tulisi helpottaa ja tässä tukena tarvitaan esimerkiksi kotihoidontukien ja opintotukien säädösten rukkausta. Osa-aikaisuutta pitäisi helpottaa myös kohdentamalla osallistavaa perustuloa työnteon tueksi. Ja vielä: paikalrvolinen sopiminen työn tekemisestä on avainasemassa. Yritykset ja työnantajat, varsinkin paljon työllistävät pienyrittäjät tietävät itse parhaiten työn teettämisen tarpeet ja haasteet.

Paikallinen sopiminen ei ole pois arvokkaan sopimusyhteiskuntamme perusteista. Itse näen sen tukevan sekä työntekijää että työnantajaa, kunhan ehdoista on keskinäinen, kumpaakin osapuolta palveleva sopimus.