Timo Kaunisto

  KOKOAVA VOIMA

TIMO   |   VLOGI   |   TEEMAT   |   MATKAN VARRELTA   |   BLOGI   |   KALENTERI

Muistomerkit vajaakäytössä

Hämeenlinnaan ehdotettua Lotta-järjestön muistopatsasta päätettiin viedä äänestyspäätöksen jälkeen eteenpäin. Hyvä niin. Olen vakuuttunut siitä, että tuleva muistomerkki saa kaupungissamme ansiokkaan paikan ja ansaitsemansa kunnioituksen. Patsaan taiteellisista ansioista kiivaillaan sitten varmasti erikseen.

Keskustelussa muistomerkkien tarpeesta näkyvät yli sukupolvien menevät aiheet ja haavatkin. Historiassamme on kipeitä alueita, joita ei pidä välttää mutta ei narratoida uudelleenkaan tämän ajan näkökulmista lähtien. Lotta -järjestön patsaan yhteydessä on syytä muistaa, että kyseessä ei ole sotiemme naisten yleismuistomerkki. Rintamalla tai sen tuntumassa työskennelleistä naisista alle puolet kuului tähän sinällään vahvaan järjestöön.

Sotiemme karu aika – erityisesti talvisota – velvoitti nuoren, sisällissodan kokeneen tasavallan yhteiseen, raskaaseen ponnistukseen. Selviytymisen ihmeen taustalla oli tietenkin tahtoa ja varautumista mutta liian vähän kiinnitetään huomiota 1920- ja 30-lukujen johdonmukaiseen eheytymisen politiikkaan. Kansanvalta vahvistui, kun kaikki otettiin mukaan sitä rakentamaan. Ratkaisut tasavallan, koulutuksen ja sosiaaliturvan puolesta loivat näköalan tulevaisuuteen. Kapinan jälkeisenä vuotena maassa käytiin kahdet demokraattiset vaalit, joissa kuului kaikkien ääni.

Talvisodasta selviytyminen on tämän eheytymisen symboli. Sodan keskeisin kamppailu käytiin Kannaksella, Summassa. Jussi Jalosen tuoreen tutkimuksen (Summan tarina, 2017) mukaan taisteluun osallistui yli 20000 suomalaista miestä ja naista, mikä tekee siitä lukumäärältään yhden maailmanhistorian suurimmista. Jalonen kiinnittää huomiota siihen, että suuri osa taistelun keskeisistä hämäläisistä ja satakuntalaisista sotilaista tuli sisällissodan punaisilta alueilta. Stalinin uskomus suomalaisten jakautumisesta osoittautui täysin vääräksi.

Hämeenlinnassa on arvoisellaan paikalla Itsenäisyyden puistossa Aimo Tukiaisen puhutteleva Summan muistomerkki. Summa -patsaat ovat myös Turussa ja Porissa, mikä kuvaa viidennen suomalaisdivisioonan kotiseutuja. Hämäläisrykmentit ottivat vastaan kovan iskun heti sodan alussa ja pystyivät myös valtaamaan menetetyn puolustuslinjan takaisin. Huomionarvoista on, että vaikka linjat siirtyivät, Summa ei oikeastaan koskaan murtunut. Suomi kesti ja säilyi.

Summan muistomerkkiä kunnioitetaan valtiollisina merkkipäivinä asianmukaisesti. Mielestäni se ansaitsisi enemmän juuri täällä Hämeessä. Summa on paitsi talvisodan myös kansallisen eheytymisen muistomerkki, jota pitäisi kunnioittaa arjen näkyvyytenä. Ehkä Hämeen uuden maakuntalipun päiväksi sopisi Summan muistopäivänä liputtaminen. Kaupunginvaltuusto voisi näyttää mallia ja jatkossa osallistua kokonaisuudessaan talvisodan loppumisen juhlistamiseen Itsenäisyyden puistossa.