Timo Kaunisto

  KOKOAVA VOIMA

TIMO   |   VLOGI   |   TEEMAT   |   MATKAN VARRELTA   |   BLOGI   |   KALENTERI

Äänestätkö entistä?

Suomen tasavallan korkein päättävä elin – eduskunta – päätti nelivuotisen kautensa lauantaina sirkustunnelmissa. Hallituspuolueet kaatoivat opposition tuella viimeisetkin vielä päätettävänä olevat hallituksen esitykset. Edustajien luottamus toisiinsa ja valmisteltuihin päätöksiin oli murentunut olemattomiin – jos sitä koko aikana oikein oli ollutkaan.

Suomessa on henkilökeskeinen vaalijärjestelmä. Äänestämme naista tai miestä jonka tunnemme, puolueesta jonka hyväksymme. Kun vaaleissa yleensä jopa kolmasosa edustajista vaihtuu, on jotenkin ymmärrettävää, että muutama viikko ennen vaaleja koko porukka vaduhkoontuu kuin laitumelle talven jäljiltä ryntäävä mullilauma.

Politiikka on luottamusta. Äänestäjän on voitava luottaa siihen, että valittu edustaja ajaa yhteistä etua eikä omaansa tai jonkun kapean taustaryhmän. Valitun edustajan taas on toimittava siten, että luottamus toiseen edustajaan ja toiseen puolueeseenkin rakentuu ja vahvistuu. Piikittelypuheista huolimatta toinen toistaan on arvostettava ja tavoiteltava Suomen etua.

Luottamus politiikkaan on romahtanut. Neljä vuotta sitten kansa näytti keskisormea vanhalle vallalle mutta vaalivoitto ei kelvannut perussuomalaisille. He jäivät heti oppositioon, tavoitteenaan lihoa Suomen suurimmaksi puolueeksi muita kritisoimalla.

Käpykaartilaisuus ei ole koskaan vahvistanut moraalia eikä niin käynyt nytkään. Mutta kaksi asiaa jytkystä jäi politiikkaan: pelko ja kovenevat asenteet.  Tiedetään mitä pitäisi tehdä, mutta pelko oman paikan menetyksestä estää kovat uudistukset.

Forssalaiselle pellolle paskakärryn päälle oli jo ilmestynyt maakunnan kokoomusedustajan komea mainos. Siinä luki: ”Nyt tarvitaan päätöksiä”. Mainostoimiston poikien maksullinen mietintä olisi osunut maaliinsa ellei juuri kyseinen edustaja olisi ryhmänsä tavalla ollut sekä valmistelemassa että kaatamassa omia esityksiään.  Neljä vuottahan siinä oli aikaa. Valtiontalouden velka on 8 miljardia euroa vuodessa. Se on numero, joka äänestäjän kannattaa ensimmäisenä pitää mielessä.

Tämän kritiikin jälkeen on tietenkin kohtuullista sanoa, että olen itsekin ehdolla. Joku kysyy, että mitäs itte tekisit? Olet hiljaa vaan kun kerran gallupit näyttää hyvää?

Väitän, että meillä keskustassa on hyvä tilannekuva ja realistisin ohjelma. Emme ole piilottaneet koviakaan leikkauksia rivien väliin. Lupaamme karsia reilut kaksi miljardia vaalikaudessa ja lupaamme kasvua tukevia verotusratkaisuja. Lupaamme rohkaista investointeja ja tasapainottaa talouden kahdessa vaalikaudessa. Lupaamme uusia työpaikkoja erityisesti uusiutuvien luonnonvarojen avulla. Tiedän senkin, että kun noita aletaan toukokuussa panna toimeen, niin vaaliteltoilla ei ole kepulaisen miellyttävä olla.

Mutta yksi on ylitse muiden. Lupaamme hakea ja vahvistaa luottamusta suomalaisten välillä. Me olemme pieni kansakunta, jolla ei ole varaa hukata yhtenäisyyttään suurissa kysymyksissä.

Tässä Juha Sipilä on parhaimmillaan. Jotta tuossa onnistuu, tarvitsee tuekseen yhtenäisen eduskuntaryhmän. Siltarumpujen sijasta nyt on tehtävä siltoja ihmisten välille. Vallalla tai asemalla uhoaminen ei ole oikea tie – sitä on vain työ ja nöyr yys Suomen vakavien vaikeuksien kääntämiseksi.

Sinä päätät, mennäänkö entisellä vai tehtäiskös jotain vastuullista välillä.

timo.kaunisto63@gmail.com