Timo Kaunisto

  KOKOAVA VOIMA

TIMO   |   VLOGI   |   TEEMAT   |   MATKAN VARRELTA   |   BLOGI   |   KALENTERI

Vaiettu sopimus

Rinnakkaiset uutiset päivän lehdessä: Eurooppalaiset vastustavat EU:n ja USA:n vapaakauppasopimusta – HK Scanille vientilisenssi Kiinaan.

Otsikot kertovat melkein kaiken maailman ruokamarkkinoiden suunnasta. Markkinatalouskoulukunta haluaa jatkaa kaupan vapauttamista ja ruoka on kiistan ytimessä. Euroopassa pelätään aivan aiheellisesti, että kun nimet laitetaan jenkkijuristien fiilaamiin papereihin, niin johan kauppamme täyttyvät hormonipiristetyllä naudalla tai klooripestyillä broilereilla.

Suomalaisen teurastamon hyväksyminen kiinalaisten tavarantoimittajaksi yhdeksän vuoden neuvottelujen ja tarkastusten jälkeen kertoo aivan toisenlaisesta ruokapolitiikasta. Maailman nopeimmin kasvava talous haluaa pitää langat tiukasti omissa käsissään. Vapaakaupasta ei ole puhettakaan kun on kyse puolentoista miljardin kiinalaisen monipuolistuvasta einespöydästä.

Ruualla käydään selvästi enemmän kauppaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Ruokavienti on monen maan vientistrategian ytimessä eikä sitä enää meillä Suomessakaan pidetä hävettävänä agraariaikojemme jäänteenä. Hyvin kasvanut Venäjän vienti – kaikkine vaikeuksineenkin – on yhä hyvä osoitus mahdollisuuksista.

Silti jokainen kansakunta ajattelee omia suitaan ensimmäisenä. Omavaraisuuden turvaaminen on ajatuksissa kun kriisi riehuu Euroopan rajoilla. Tämä siitäkin huolimatta, että markkinahäiriöt sekä hetkellisesti romahtaneet öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnat houkuttavat halventuneiden elintarvikkeiden tuontiin. Vieraan leipä ei ole puheissa ollut pitkään aikaan näin karvasta vaikka se helposti sujahtaakin marketin ostoskoriin arjen tekona.

Talonpojan näkökulmasta TTIP-vapaakauppasopimuksen vastatuuli ja Kiinan avautuminen ovat voittopuolisesti hyviä asioita. Moni mutisee sitä, että muu vientimme kärsii, jos eurooppalaiset suojaavat liian hanakasti omaa ruokatuotantoaan. Totta sekin, mutta ei tämä vyörytys EU-markkinoille mikään uusi keksintö ole. Jos talonpoika saisi päättää, hän jättäisi suurimman osan ruoka-asioista kokonaan näiden sopimusten ulkopuolelle.

Ei yksittäinen vientisopimuskaan tee oloa onnelliseksi. Lihataloillamme on ollut taipumusta hullaantua aina yhdestä ajatuksesta kerrallaan. EU-jäsenyyden myötä alettiin rakentaa Itämeren herruutta, joka päättyi rakenteelliseen ylituotantoon ja sikakriisiin.  Kiina-yhteyttä kannattaa silti rakentaa ja muistaa laatu, ympäristötekijät mukaan lukien.

Lähellä tuotetun, jäljitettävän ruoan merkitystä ei voi yliarvioida. Euroopan kriittisyydessäkin on kysymys pitkälti solidaarisuudesta eurooppalaista perhemaataloutta kohtaan. Kun meillä Suomessa nuristaan eläinten oikeuksista tai ympäristökysymyksistä noussutta keskustelua niin kannattaa muistaa, että juuri nämä samat aktivistit ovat näkyvimmin tukemassa talonpoikia  TTIP-vapaakauppasopimuksessa.

Mitäkö tarkoitan? Esimerkiksi sitä, että Berliniissä avataan kuulua ”Vihreää viikkoa”. Se starttaa satojen traktorien, tuhansien talonpoikien ja nuorten aktivistien yhteismarssilla läpi kaupungin. Sillä vastustetaan juuri tuota sopimuksen maatalouden laatutuotannolle tuomaa uhkaa.

Voisiko sama tapahtua meillä? Tuskin. Tästä maataloushistorian käännekohdasta ollaan vähemmän kiinnostuneita kuin Kreikan vaaleista.