Timo Kaunisto

  KOKOAVA VOIMA

TIMO   |   VLOGI   |   TEEMAT   |   MATKAN VARRELTA   |   BLOGI   |   KALENTERI

Tulkoon valkeus

Vuoden lyhin päivä tuo helpotuksen meille kaamosmasentujille. Tiedämmehän, että kevään valoa ei olisi ilman syksyn pimeyttä mutta on toivorikkaampaa sinnitellä kohti jotakin kuin pois jostakin. Rakkaus ja toivo ovat asioita, jotka pitävät ihmistä vireillä – nälkä pitää meitä taas liikkeellä.

Ei ole sattumaa, että Raamattumme Jumalan ensisanat ovat: ”tulkoon valo.” Olisi vaikea kuvitella, että kristinuskon optimismia valettaisiin synkistelemällä synnin ja murheen, pimeyden sanomalla. Kun valkeus tuli, toi se mukanaan juuri toivon huomisesta ja luottamuksen parempaan. Vaikka kontrasti on melkoinen täällä pohjoisen pimeydessä, on oikeastaan vaikuttavaa, että kristikunnan valoisin tapahtuma – joulu – vietetään pimeimpänä hetkenä. Ehkä siksikin joulu tarjoutuu myös kulttuurikristityille ja muuhun uskoville toivon ja tulevan juhlana.

Maailma kaipaa nyt valkeutta. Vaisu taloudenpito on jatkunut jo ne kuuluisat seitsemän vuotta. Suomeen suhdanteet ja rakenteiden rutina ovat jättäneet ankean arjen.  Työttömyys syö ihmisten elämän sujuvuutta, kuntien ja valtion velka kasvaa. Vanhat vientiveturimme ovat kurjistuneet mitättömiksi tai kuolleet pois. Uusi talouden järjestys tekee tuloaan mutta vieläkään näköalaa tulevaisuuteen ei ole osattu tai uskallettu avata.

Elämme maailman ajan silmänräpäystä (jos sitäkään) mutta kun pimeys peittää syvänteemme, kaipaamme Raamatun alun kaltaista luomiskertomusta. Joku voisi taas erottaa vedet ja maan toisistaan, panna valonlähteet paikalleen ja laittaa kasvi- ja eläinkunnan lisääntymään. Puhaltaa kaiken elämään.

Heikkoja merkkejä muutoksesta on aistittavissa. Pankki- ja velkakriisit on ainakin toistaiseksi vakautettu. Joissakin maailmankolkissa, kuten USA:ssa, on vieno optimismi virinnyt. Energiakäänne kohti uusiutuvia kannattelee Euroopan johtavia maita, Kiinassakin tehdään rohkeita liikkeitä. Silti Venäjä kärsii öljyn hinnan romahduksesta ja monista pakotteista. Itäinen naapurimme onkin nyt kuin avaruusseikkailujen romahtava tähti, joka uhkaa vetää kaiken läheltään luhistuvaan nieluunsa.

Sotakaan ihan omilla nurkilla ei tunnu enää niin kaukaiselta kuin pari vuotta sitten. Pimeät hävittäjät lentävät rajoillamme kuin välirauhan vuotena emmekä oikein tiedä, millä asialla ne liikkuvat.

Meille talonpojille vuosi oli raskas. Ehdimme jo riemuita siitä, että odotettu suunta parempaan olisi jo löytynyt. Niin ei vielä käynyt. Palasimme putoavien hintojen ja korkeiden kustannusten todellisuuteen. Hyvästä sadostakaan ei osaa kunnolla riemuita kun tietää tuloksen painuvan pakkaselle. Pienet vastaantulot ja jouluksi osuvat tukipaketit lämmittävät mutta eivät kovin kauan.

Luomiskertomuksen maa annettiin meille viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Sitä jämäkämpää kestävän kehityksen ohjelmaa ei tarvita. Kunpa se myös talonpojan osana riittäisi.

Juuri nyt pakastuu ja peltojani Loimijoen laaksossa peittää ohut, valkea lumi. Valo ja valkeus tulevat, hetki kerrallaan.