Laitila 20.1.2007
Mälsää
Hyvä, että on eduskuntavaalit ja puhutaan. Ei sitä muuten tietäisi, miten paljon tässä maassa on mälsää.
Meillä maataloudessa on niin paljon mälsää, ettei sen kertomiseen riitä enää rotestilaulajan keikkaehtookaan. Ajattelin keskittyä sitten vaan muutamaan ajankohtaiseen mälsään.
Kuten siihen, että elinkeinostamme on tullut kansallisen ruokaketjun tavarantoimittaja. Kannattavuudesta viis, kunhan huolto pelaa. No, keskituntiansio on painunut alle 4 euron ja pääoma on nollakorolla. Pitäisikö antaa tulosvaroitus, että edes joku kiinnostuisi?
Missä vika? Kolmen viime vuoden aikana kustannukset ovat nousseet 15 pinnaa, mutta tuotot ovat pudonneet prosentin verran. Parjattuja tukia on saatu ylöspäin peräti 24 prosenttia, mutta niin vain maataloustulo jäi pakkaselle, tänä aikana liki 5 prosenttia.
Niin, on siellä joku tila, joka saavutti jopa 12 euron tuntipalkan ja 5 prossan tuoton pääomalla. Alle kymmenen prosenttia kaikista tiloista. Ei hääviä. Nordean pankkiseminaarissa taannoin tarjottiin osakeyhtiötä verosuunnittelun avuksi. Ei niitä kovin moni tarvitse tämän laskelman valossa.
Verosuunnittelun avuksi voisi sen sijaan ottaa Saksasta mallia. Siellähän pienet tilat maksavat olemattomasti veroa. Jos maatalouttakin halutaan muistaa verokevennysten luvattuna aikana, kuinka olisi joku täsmävähennys? Saahan sellaisen tehdä ansiotulosta kunnallisverotuksenkin puolesta.
Ennemmin kuin verouudistuksia ketjuun kuitenkin tarvitaan lisää rahaa. Sitä pitäisi saada enemmän tuotteen hinnassa. Kumminkin sitä on annettu tuen muodossa - kiitos, en minä tavasta valita. Mutta perusteet eivät taida olla aina kaikille kestäviä. Ne kun näyttävät riippuvan koosta, sijainnista, jopa asuinkunnastakin.
Otetaan nämä kanatuet vaikkapa ensin. Korkein hallinto-oikeus sitten hylkäsi tukivalitukset, jotka koskivat yli 20000 kanan kanaloille maksettavaa tukea. Ei enää uutinen. Mutta nyt sitten keskustellaan siitä, pitäisikö väärin perustein maksetut tuet periä takaisin. Ministeriön korkea virkamies oli sitä mieltä, että ei. Kun kerran on hyväksytty, niin muutetaan vain käytäntöä tästä eteenpäin. Valtiontalouden tarkastusvirasto oli arvattavasti eri mieltä.
Tehokkuus ja kilpailukyky ovat asioita, joilla kanayrittäjät ovat asiaansa perustelleet. Oikein, sehän on päivän mantra. Samalla muut ovat saaneet kuulla olevansa harrastelijoita, joiden oikeastaan kuuluisikin kadota maailmankartalta. Harmi vain, että tuo tehokkuus suurelta osin itse asiassa onkin perustunut väärin perustein maksettuun tukeen. Ja onhan tuolla tukien toivossa rakennetulla kapasiteetilla ollut mainittuun tuottajahintaankin vaikutusta. Alaspäin.
Kanafarmarit ovat niin kauan vaatineet selkeyttä tähän tulkinnasta riippuvaan epäkohtaan, että olisi melkoista rohkeutta ministeriöltä olla tekemättä mitään. Voisi jopa kuvitella, että omaa linjattomuutta hyssytellään. Tai sitten siunaamme periaatteen, jonka mukaan maatalouden kuuluukin olla vain raaka-aineentuottaja ketjulle. Kannattavuudesta viis.
Mälsää on muuallakin. Sailaksen porukka vaati tasatukea eurooppalaisille pelloille. Ei vaatinut tasausta suomalaisille naudoille taikka possuille maksettavaan tuotantotukeen. Emäntä naapuripitäjästä soitti ja kertoi, että heidän 50 lehmän pihattonsa saisi C-alueella liki 30000 euroa enemmän tukea.
Olen ihan rehellinen. Vaikea oli sanoa, että tällä EU-porrastuksella nyt vain puolustetaan etelän 141-tuen jatkoa. Tämähän on tuon maatalouspolitiikan yhä virallisemmaksi muodostuva oppi.
Mälsää.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
