Laitila 13.1.2007
Kova ydin
Olipa siinä kehittämisohjelma. Ei turhia höristy innovatiivisuudesta vaan mentiin raakaan asiaan: kilpailukyvyn nostoon. Tilat isommiksi, pelto halvemmaksi, panokset edullisemmaksi ja talonpoika yrittävämmäksi.
Totta puhuen tämä Sailaksen ja kumppaneiden kehittämisraportti oli tulvillaan kökköä tulee-tautologiaa, mutta olihan sitä nopea lukea. Olen viime ajat tankannut näitä seudullisia muutosohjelmia ja tukialuesuunnitelmia ja olen ohimoita myöden täynnä innovatiivisuutta. No, löysin minä yhden innovatiivisuus-vaatimuksen tästäkin paperista, mutta annoin anteeksi. Sen verran luovuutta sentään maatalouteenkin.
Ei pidä huolestua, en ollut työryhmän johtopäätöksistä kaikessa samaa mieltä, monessa kyllä. Raporttia ja sen tilannutta maatalousministeri Korkeaojaa on arvosteltu siitä, että sanottiin ääneen ”maidontuotannon rakennemuutos”. Todellisuudessa raportti antoi itse rakennemuutokseen vähän uusia eväitä. Käy niin kuin on käynyt: porukka vähenee. Maaseudulla ei enää pitkään aikaan ole tämän suhteen ollut kysymys mistään uutisesta.
Raportin ansio ja puute on keskittyminen maatalouden kilpailukykyyn. Hyvä tavoite ja kaunis sanakin, mutta tavoitteellinen lähtökohta on – kuten raportin tekijät tunnustavatkin – elintarvikesektorin raaka-aineen saannin turvaamisessa. Erityistä huolta ei sen sijaan kanneta maatalousyrittäjän toimeentulosta saati tuon kilpailukykyisen maatalouden kannattavuudesta, vaikka se rivien välistä on luettavissakin. Tavoitteena on kuitenkin leipäketjun kohtalonyhteyden punominen alkutuotannosta teollisuuteen asti, mikä tietenkin on positiivinen perusviesti.
Pyydän anteeksi, että hiukan hymyilyttää, kun neuvonnan roolia korostetaan ylettömyyksiin asti. Tuskin Antti Herlin hyvää tykkää, jos käsken häntä palkkaamaan Koneelle lisää konsultteja suomalaisista yliopistoista. Saattaa se olla hyväkin neuvo, jos on konsultti tai yliopistossa töissä. No, näin kehotetaan talonpoikaa toimimaan. Ostan tämän ajatuksen heti, kun joku yliopistoista oikeasti haluaa perehtyä oikeaan maatilaan ja sen johtamiseen. Mukana haju, olkaa hyvä.
Raporttia lukiessa tuli olo, että voi kun saisi uuden ympäristöohjelman tämän rinnalle. Mutta tekijät olivat jo ratkaisseet ongelmani: ehdotettiin jonkin sortin päästökauppaa! Ajattelen tämän olevan jokseenkin ristiriidassa noiden kilpailukyvyn perusvaatimusten kanssa. Luulen silti, että ympäristöviranomaisten ponnekas EI jättää tämän ajatuksen tahraksi paperilla.
Raportin pommi on siinä, että mm. Elinkeinoelämän Keskusliiton puheenjohtaja ja muuan valtiosihteeri vaativat muun tekijäryhmän mukana kilpailulainsäädännön muuttamista. Ja millaista muuttamista: tuottajien markkinavoiman lisäämistä rohmuavaa kauppaa vastaan.
Istu ja pala! Tässä on megaluokan asia, johon pitää välittömästi tarttua. Jos tuottajille suodaan mahdollisuus yhdistää voimansa markkinoilla, on sen jälkeen enää tuottajista kiinni, jos kauppa edelleen kaivelee kohtuutonta katetta. Tässä jo tällaista Laitila-mallin sotaveteraaniakin rupeaa itkettämään.
Olen käsitellyt ohjelmaa kepeästi. Oikeasti olen yhtä väsynyt, velkainen ja katkera kuin kaikki ne muutkin maatalousyrittäjät, jotka ovat investoineet ja kasvattaneet tuottavuuttaan lähes vailla omaa hyötyä ja oikeudenmukaista osaa. Viisaiden raportti on hyvä kannanotto, mutta vieläkö se maataloutta voi auttaa meidän aikanamme.
Taivas on aina huomista kauempana tässä ammatissa.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
