Laitila 17.12.2006
Tukea ja julkisuuta
Henkilökohtaiset maataloustuet sitten julkistettiin. Sitähän korkeimman hallinto-oikeuden päätös edellytti.
Itse tukiasia kuivahti valtakunnan keskustelussa melko laimeaksi. Maanviljelijä ja talousliberalisti Wahlroosille nyt aikansa ilkuttiin. Muutoin journalistin kynänterä taisi tylsyä, kun suurimmat tuet sai valtio itse. Vapon ruokohelpiplantaasit eivät viljelijää yllättäneet, Helsingin ja Vantaan kartanoiden tukimäärät ehkä pikkuisen.
Lopun tirkistelyenergiasta taisi viedä maa- ja metsätalousministeriön nopea viestintä. Keskustelua vietiin siihen olennaiseen, miten kuuluikin. Että miksi näitä tukia maksellaan ja mitä niillä saadaan. Ja sitten tuo yrityselämän vaikein käsite: bruton ja neton ero. Tässä tapauksessa se on todella paljon.
Tyyli- ja pituuspisteet ministeri Korkeaojalle ja tiedotuspäällikkö Väisäsen Pekalle. Tukikeskustelu päättyi ensimmäisen kierroksen osalta varmaan alastuloon. Ehkä seuraavalla kierroksella tornissa ovat ne kuuluisat norjalaiset tuomarit, kaikki viisi.
Ehkä jossakin oikeusasteessa kuulemme myös ex-päätoimittaja AP. Pietilän lausunnon siitä, että hänet eronsa myötä painostettiin irti tukikeskustelusta. Varmaan joku vaikutusvaltaisen maatalousmafian hit man oli tällä kertaa asialla.
Itse kuuluin niihin, jotka eivät tuota julkistamista hirveästi hinkuneet. Syy ei ollut henkilökohtainen, vaikka naama ja tukisumma jossain lehdissä näkyikin. Lähinnä naamani yleisen mielenkiinnon vuoksi, oletan.
Tunnustan olleeni väärässä, vaimon mukaan noin ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Siis tunnustan. Keskustelu ei ainakaan vielä mennyt riekkumiseksi, vaikka muutamat poliitikot ovat jo ehtineet maakunnan tukilukuja kauhistella. Saattaa olla niin, että maatalouskeskustelun taso on kypsynyt, ainakin tilapäisesti.
Tekstiviestipalstat paikallislehdissä kyllä ovat saaneet normaalit salametsästäjänsä liikkeelle. Hauskuutensa kullakin, jonkinlainen maaseudun elinkeinojen sivuvaikutus siis. Kestämme pilkan. Ehkä kehitämme keskinäiselle keekoilulle jonkun uuden ulottuvuuden, jossakin vaiheessa. Kuallaan sitä vielä meilläkin.
Mutta mitä tämän jälkeen? Kuinka analysoimme tukirakennelman vaikutusta, jos kerran teho on jäänyt surkeaksi. Se tuntipalkkahan oli painunut jo alle neljän euron. Jäämmekö puolustamaan tätä rakennettua baabelin tornia vai pitäisikö jo katsella uudelle kruntin paikkaa?
Ratkaisuhan ei taida olla enää omissa pikku kätösissämme. Alan sisällä se vaikutus tukilistoilla on ollut, että puheet tukien porrastamisesta ovat terhakoituneet. Viimeksi asiaan palasi ministeri Korkeaoja itse.
Tukijärjestelmän perusteet ovat yksinkertaistaen ilmastossa ja rakenteessa, pikkuisen ympäristössä ja tasapuolisuudessakin. Peruskysymys jatkossa on se, että tarvitseeko 150:s lehmä tai hehtaari saman tuen kuin se ensimmäinen?
Mietitäänpä sitä.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
