






Laitila 26.11.2006
Syksyn sävel
Tytär kysyi lauantai-illalla, että onko minulla testamenttia. Vastasin, että ei ole mutta miksi kysyt. Vasta silloin sain kuulla Juicen kuolleen, siitä oli ollut uutisissa. Tyttärenkin mielestä aivan liian nuorena, lähes minun iässäni. Sillä onko kolmellatoista aikuisvuodella 13-vuotiaan mielestä jotain eroa. Ei.
Kysyin lapsilta, mitä he tietävät Juicesta. No, sen Sika-laulun muistivat. Sanoin, että se on hyvä alku.
Tiesin Juicesta jo ennen Marilynia. Joskus –74 meille oli hankittu sellainen ihme kuin levysoitin, venäläinen vastakauppakaappi ainakin koosta päätellen. Mukana tuli nippu äänilevyjä, etupäässä humppa-tyyppisiä ratkaisuja, mutta joukossa oli myös kohtuullisen erilainen Juice Leskinen & Coitus Int.
Siihen aikaan levynkansiin mahtui muutakin kuin kaunis kuva bändistä. Muistaakseni tässäkin kiekossa oli J. K. Juntusen piirtämät sanat. Todellakin piirtämät. Eka biisi oli vissiin Heinolassa jyrää. Harmikseni tuo levy ei enää ole hyllyssäni, en tiedä minne se lopulta vanhempien asettamasta soittokiellosta päästyään joutui.
Edellisen sukupolven paheksunnasta huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen – Juicen tekstit purivat. Juice osasi kaiken, kevyestä syvällisempään. Marilyn oli viihdettä, Per Vers taisi olla jo taidetta. Silloin mopoikäiseen purivat parhaiten jo melkein novellin mittoihin yltäneet riimittelyt Einarin polkupyörästä, Napoleonin moposta ja Tarzanin kalsareista. Säästeliäästi ne oli tehty samalle sävelelle.
Juicen ääni nyt ei ollut kauneimmasta päästä. Soittotaitoakin joku sivusta viisas moitti, mutta teki Juice soololevynkin ilman monia muusikkokavereitaan. Ja soitteli kaikki raidat itse. Vaikka olikin runoilija, sanan käyttäjä parhaasta päästä. Ehkäpä aikani Bellman, Vysotski tai Helismaa. Tai parempi puhua Leskisestä, ilman vertailuja.
Juice teki ja sanoi suomeksi Suomesta. Juicen sanat ovat parhaimmillaan kritiikkiä ja irvailuja, mutta kovin suomalaista, maalaistakin. Juicen tekstit ovat täynnään suomalaisia paikannimiä. Niissä ei ole urbaania ylimielisyyttä vaikkei Juice maaseutujuuriaan erityisesti korostanut jossei hävennytkään. Juice oli enemmän tamperelainen kuin tekoeurooppalainen.
Juicen tekstit sisältävät niin paljon viittauksia Raamattuun, että muistan jonkun tehneen siitä gradunkin teologiseen. Mistä tietysti riitti sarkastista mutta tyytyväistä hymyä tekijälle itselleen.
Juicea ja hänen tekstejään tullaan arvioimaan monella tavalla, varmasti väärinkin. En koskaan päässyt tai ymmärtänyt päästä Juicen keikalle, mutta nehän loppuivat aina Maamme-lauluun. Lähtökohta saattoi olla vitsi tai joku Amerikka-parodia, mutta tämä yhteislaulu soitettiin Suomi-mallisella kitaralla, johon sähkö tuli Imatran kohdalta.
Suomi-kitara on nyt hiljaa mutta laulut jäävät.
Kiitos Juice.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin