Laitila 18.11.2006
Pellot verolle
Tuossa naapurikunnan valtuustossa oli käyty verokeskustelua. Nuoret demarinaiset nostivat tikun nokkaan maatalousyrittäjät, jotka eivät maksa veroja, toisin kuin palkansaajat. Oikein oli tilastoja kaiveltu.
Maatalouden asiat, ainakin tukiasiat, näyttävät ilmaantuvan muutenkin keskiöön tässä vaalikuumeen noustessa. Valitettavan harva keskustelija on ajatellut, että taas on sen kuuluisan puuristin tienaamisen paikka, kun EU:n komissiolta haetaan lupaa maksaa Etelä-Suomeen kansallista tukea. Aika moni on nyt sortunut miettimään, että minkähän tähden sille pankkikaupoilla rikastuneelle Wahlroosille pitää tukea maksaa. Ja vielä niin paljon!
En ol kattene, mutten sois kellä mittä oleva, pruukaavat täällä Laitilassa veistellä. Lähtöruutuun on palattu monella tapaa. 80-luvulla kauhisteltiin Jaakko Lassilan maataloustukia. Minnekä vielä pääsemmekään jeesustelun asteella kun paikalliset tukilistat luetaan?
Nyt on jo erityisiä merkkejä, että toiset yrittäjät hakevat julkista kastijakoa oikeisiin ja maatalousyrittäjiin. Propagandamestarina toimii myös Suomen yrittäjien puheenjohtaja Eero Lehti (kok.), jolla tuntuu menneen omat ja järjestön intressit erityisen kyheröiseen solmuun YT-lain muutoksen myötä. Rutina oli ankara jo hallituksen alkutaipaleella dynamiikkaa tuoneen yritysverouudistuksen vuoksi.
Nyt kun BKT hakkaa viittä prosenttia ja työpaikkoja on paikoin liikaakin tarjolla, voisi lehti-Eerokin myös sanoa sen pienen sanan: kiitos. Jos ei muusta, niin ainakin yhden ideologisen veron poistamisesta. Tähän varallisuusveroonhan ei porvaripuolueena mainostettu kokoomus hallitustaipaleellaan puuttunut juuri juhlapuheissakaan.
Demarien veromantrat maatalouden mitättömyydestä ovat paitsi selvästi ylhäältä johdettuja myös kovasti vaillinaisia. Maatalousyrittäjät, kuten muutkin yrittäjät, luovat niitä työpaikkoja, joista nuo kuuluisat palkkaverot maksetaan. Ei niitä demarien puolueohjelmilla ole synnytetty. Yrittäjät maksavat melkoiset arvonlisäverot tuotantopanoksistaan, olkoonkin, että moni erä menee läpilaskutuksena. Työnantajat maksavat sosiaalikulut, lellit ja tellit, vakuutukset, mitä kaikkea löytyykään. Maatalousyrittäjien lisääntyvänä riesana ovat kiinteistöverot, ympäristöluvat ja muut toiminnasta aiheutuvat maksut.
Mutta kaiken keskellä tietenkin peruskysymys on se, että kyllä maajussillekin enemmän äyriä kertyy, kun demari tai muut veroja rakastavat maksavat leivästä sen oikean hinnan. Katsokaapa maatalousvaltaisten kuntien tuloverojen kehitystä. Tällaisenakin aikana, ankarien äyrikorotusten jälkeenkin saatetaan jäädä alle 1 prosentin kasvun. Revi siitä sitten erikoissairaanhoitoa!
Sellainen kuva tässä on jäänyt, että nyt sitä pellon ja metsän veroa ajetaan oikein tosissaan. Ensin tehdään maanviljelijästä tukirikollinen. Sen jälkeen raukkaparka saa niskaansa yhteiskuntavastuusta luikerrelleen verottoman valittajan leiman.
Siitä on lyhyt matka pellon ja metsän kiinteistöverolle. Siinäpä on oikeudenmukainen kohde kuntien taloustalkoiden paikkaajaksi. Jakautuu tasaisesti kautta Suomen. Eikä karkaa ulkomaille.
Ja veronkin saa vähentää verotuksessa.
Taitaa olla taas tappelun paikka.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
