Laitila 5.11.2006
Sokeriaumalla
Sanotaan, että lokakuun talvi ei pysy. Hatara muisti kertoo, että vuoden 1980 syksyllä tuli samanlainen startti. Kuukauden kesti, jäi juurikkaitakin peltoon. Päästiin pelaamaan kiekkoa meidän paskalammen jäälle jo hirvenmetsästyksen aikoihin. Sitten suli, puumaalit piti pelastaa rannalle kuivumaan.
Nyt on tekniikka toinen. Juurikkaat on aumassa, vielä molemmat tehtaat käynnissä ja kiekkoa pääsee pelaamaan kesälläkin.
Sokerinviljelijät lähtivätkin vuoteen vähintään sekavin tuntein. EU:n sokeriremppa oli saatu sovittua eikä suomalaisviljelyn kohtalo aivan kuulaankirkas ollut, kotimaisesta tukioikeudesta huolimatta. Päinvastoin, tuottajahinta putosi reilusti ja tuota korvaava tukea luvattiin maksaa ainakin alkuun hyvin säästeliäästi tukioikeuteen nähden. Tiedossa oli sekin, että Salon tehdas toppaa tämän kauden jälkeen.
Odottavalle kannalle jäätiin rakennerahastosta maksettaviksi sovittujen kipurahojen suhteen. Ne oli määrä jakaa tämän kasvukauden aikana. Päätös tuli viime viikolla, maa- ja metsätalousministeriöstä. Yhteistä sopua ei löytynyt tanskalaisen Daniscon ja suomalaisviljelijöiden näkemysten väliltä. Työntekijät jäivät kokonaan paitsi vaatimaansa viittä prosenttia.
Teollisuus sai reilun 30 miljoonaa ja viljelijät noin seitsemän. Lakihan takasi viljelijöille vähintään kymmenen prosenttia potista, että siihen nähden tuli enemmän. Mutta eipä tullut lähellekään sitä, mitä viljelijöiden laskelmat osoittivat menetyksen suuruudeksi. Eipä tullut lähellekään sitä, mitä esimerkiksi Irlannissa jo maksettiin.
Ollaan tilanteessa, jossa kaikki syyttävät toisiaan. Daniscon johto on hyvin, hyvin vihainen. Sitä viimeistäkin tehdasta Säkylässä jo väläytellään suljettavaksi. Viljelijät ovat katkeria kaiketi myös optio-ohjelmiaan rakennerahoilla paikkailevalle teollisuudelle. Jäihän sille arvokas tonttikin Salon keskustassa ja paljon rosteriromua. Puhdasta rahaa tuli ainakin yhden vuoden liikevoiton verran.
Salon seudun etanolin kehittäjät ovat katkeria viljelijöiden MTK:lle, kun ei pakettiin leivottu uutta viinatehdasta. Ei auta, vaikka laki määrää vanhat vehkeet purettaviksi. Ei auta, vaikka mikään laskelma ei tue jurttibensan kannattavuutta.
Jopa ministeri Korkeaoja on puhissut joidenkin viljelijöiden ahneudesta. Olisivatko TV-ohjelmien mielikuvat sokerinviljelystä kartanonherrojen harrastuksena nyt hämärtäneet kokonaisuutta? Kysymyshän on lopultakin tuhansien tilojen erikoiskasvista. Paljon on osaamista ja pääomaa kiinni. Sitä kokonaisuutta vain taitaa olla vaikeampi osoittaa kuin sokeritehtailijan tasetta. Eikä jurtinviljelijä voi uhata sillä, että kerää lelunsa pois hiekkalaatikolta. Oikeastaan EU-uudistus pikemminkin käskee niin.
En maalaa pirua seinälle, ettei se sinne ilmestyisi. Sanonpa vain, että seuratkaa maidontuottajat valppaana sokerireformia. Sokeri nimittäin oli se toiseksi viimeinen tuotannonala EU-systeemissä, jota ei vielä oltu reformoitu 80-luvun kuosista. Maito on sitten se viimeinen. Kun tanskalainen komissaarimme puhuu nyt systeemin terveystarkastuksesta, voi siinä olla vähän jo maidon makua.
Tarinan opetus taitaa kuitenkin olla tässä. Pidetäänpä kiinni suomalaisesta ja mieluiten talonpoikaisesta omistuksesta jalostavalla puolella. Tämä ruokaketjun välikäsi kyllä pullistelee kohtuuttomalla tavalla, mutta on se jotenkin mukavampi kadehtia kotimaisia kuin ulkomaisia ”rosvoja”.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
