Laitila 17.9.2006
Herrat veivät järven?
Otajärvi on matala järvi Laitilan, Pyhärannan ja Kodisjoen rajamailla. Ei täällä tuhansien järvien maassa niin mikään kauhean erikoinen, mutta kuulu lintuvesi. Rantakallioilla on useampikin bongaustorni.
Mistään erämaajärvestä ei ole kysymys. Rannoilla on ihan runsaasti vapaa-ajan asuntoja, talousmetsiä ja peltoakin. Kuntaliitoksen jälkeen pohjoisranta muuttuu Rauman eteläiseksi kaupunginosaksi, vaikka se vanhaa tuttua Kodisjokea onkin.
Suojeltu järveä on kohta kolmekymmentä vuotta. Yksittäisiä kiistojakin on aina ollut, mutta 80-luvulla tehtiin vapaaehtoisia suojelusopimuksia. Nämä ”Seiskarin sopimukset” tehtiin ympäristöministeriön apualaiskansliapäällikön johdolla ja hyvässä yhteistyössä omistajien kanssa. Sovittiin alueista, rajoituksista ja korvauksista. Nämä kevyemmät keinot otettiin käyttöön sillä palkalla, ettei mihinkään totaalirajoituksiin ja pakkolunastuksiin lähdetä.
Sitten herrat toivat Brysselistä Naturan.
Nyt alueelle ollaan tuomassa järkyttävää hoito- ja käyttösuunnitelmaa. Metsästys kielletty, kalastus kielletty, ravustus kielletty. Pisteenä iin päällä alueella on valtaosan vuodesta jopa liikkuminen kielletty.
Perustelut ovat hakusessa. Järven kalakannan arviointi perustuu opinnäytetyöhön vuodelta 1932. Metsästysrajoitukset nojaavat ilmeisesti Disneyn Bambi-elokuvan liialliseen katseluun. Rannalla asuva juustoyrittäjä ei saa laiduntaa kuttujaan rantakoivikossa, koska ”alueelle odotetaan valkoselkätikan pesintäreviiriä”.
Siis tikkaparkaa odotetaan pesimään. Hallelujaa. Samalla perusteella voisi rauhoittaa koko Etelä-Suomen.
Koko suojelusoppa tuntuu niin uskomattomalta, että sen täytyy olla totta. Surkeinta asiassa on, että järvelle on laadittu kunnostusohjelma jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta sitä ei ole päästy toteuttamaan. Tai saatiin sinne EU:n Life-ohjelmasta miljoonan markan projekti, mutta eipä niitä varoja kuulemma järvellä ole näkynyt.
Siispä järvi kasvaa umpeen. Siimapalpakko ja uistinvita täyttävät avovesialueita. Sammal puskee rannoilta ja paju seuraa perästä. Otajärvestä aiotaan tosissaan tehdä suuri suolaboratorio.
Viranomaiset eivät anna mitään arvoa paikallisen väestön ponnisteluille. Järven vettä on monena vuonna hapetettu pumppujen voimin, kalaa ja rapua istutetaan, kasvillisuutta raivataan. Kun kysymyksessä sentään on lintujärvi, olisi kai kohtuullista antaa paikallisten metsästäjien kurittaa rajusti kasvanutta minkkipankkia? Nyt käyttösuunnitelmassa puhutaan ammattimetsästäjien käytöstä. Jestas. Eivätkö Turun pyöriäistarkkailijat sentään riittäisi Hölmölän väelle.
Hämmästyttävintä on jästipäisyys. Kai ympäristöherrojenkin jo pitäisi tajuta, ettei luonnonsuojelua hoideta ilman paikallisen väestön tukea.
Jos kysymys on ideologiasta, niin ei sillä ainakaan elinympäristön asiaa ajeta.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
