Laitila 3.9. 2006
Bio ylikuumenee
Suomen ympyröihin ei tunnetusti sovi kuin yksi asia kerrallaan. Nyt se asia näyttää olevan bioenergia.
Asia on mainio, mutta onko se myös vilpitön? Jotenkin ainakin puoluejohtajien lausumat näin vaaleihin valmistauduttaessa heijastelevat laskelmointia. On hyväksi puhua asiasta, josta kaikki puhuvat.
Tuskin se silti bioenergialle pahasta on, jos siitä nyt sattuu vaikkapa valtiovarainministeri puhelemaan mukavia. Tosin tämä on jo erikseen aina muistanut mainita, että mitään tukirahoja ei sitten tule. Ei ainakaan maataloudelle. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen kyllä. Eli maanviljelijöille markkinataloutta ja maistereille mammonaa. Kyllä se sillä pitäisi mennä etiäppäin. Ainakin seuraavaan hallitusohjelmaan asti.
Sopii tietenkin muistaa, ettei niitä uusia tukirahoja ole pyydeltykään. Kunhan nyt vanhoistakin sopimuksista pidettäisiin jollakin tavalla kiinni.
Tunnettu ilonpilaaja Raimo Sailas on kuitenkin jo sanonut, kuinka oikeasti tehdään. Biopuuhilla ei sovi vaarantaa teollisuuden tarvitsemaa halpaa sähköä. Kyseessä on siis metsäteollisuus. Sekin muuten jo tuottaa ja ennen muuta hamuaa itselleen lisää bioenergiaa. Sellutehtaiden jäteliemistä syntyy insinöörien myötävaikutukselle pian toisen sukupolven bioenergiaa.
Resepti näyttää siis olevan sellainen, että paperiteollisuudelle määrätään halpaa tuontiydinenergiaa, jotta sama yhtiö voi myydä kallista sellubioenergiaa.
Samaa hattutemppua yrittää muuten Danisco hieman pienemmässä mittakaavassa. Sokerinviljelyn lopetuksesta tulevat kipurahat pitäisi ohjata yhtiölle, jotta voitaisiin tuottaa bioenergiaa. Sumuverhona tässä ovat puheet Salosta energiatehtailun jatkopaikkana, mutta totta puhuen sokerietanolin tuotantopaikka on Saksassa. Yhteistä Euroopan unionia sekin.
Tuo tehdas on tosin jo päätetty perustaa, mutta eivät lisäpääomat tällaisissa hankkeissa koskaan pahasta ole.
Näyttääkin siltä, että bioenergia on keskustelussa ottanut internetin ja verkottumisen viitoittaman patenttilääkkeiden sijan. Puppugeneraattorilla riittää myös pyörittäjiä, poliitikoista hankekauttaan vaihtaviin projekteihin saakka.
Pää kylmänä bioenergian kanssa. Siitä tulee olennainen osa suomalaistakin energiataloutta. Se on liian arvokas pilattavaksi aluepoliittisella tai muulla poliittisella väännöllä. Loppuviimeksi tämä voidaan hukuttaa byrokratian alle. Siitäkin on kokemusta.
Sinänsä hauskaa, että ajatukset tuodaan nyt Ruotsista. Demarit haluavat öljystä riippumattomiksi luonnonsuojelijoiksi ja kokkarit olla niin työväkeä, niin työväkeä.
Jonkun täytyisi vain hoitaa nämä käytännön työt siinä välissä.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
