Laitila 11.6. 2006
Voimaa auringonlaskusta
Olinpa Oulusa. Kävin työn merkeissä juhlistamassa yhtä satavuotiasta puoluetta. Olipa siellä muutama tuhannen muutakin.
Puoluetyö ei ole tässä viime aikoina ollut kovin haluttua saati arvostettua. Ei ainakaan kaikentietävälle pääkaupunkiseutumedialle. On ollut muodikkaampaa toimia tilanteen mukaan, kansalaisvaikuttaa. Sitten syntyy näitä yhden asian liikkeitä ja liki henkilöpalvonnaksi yltyviä presidentinvaalikampanjoita. Sitä ollaan tässä ja nyt. Ja tulos sitten mielellään tällä vuosineljänneksellä.
Politiikan ja poliitikkojen ikävä tehtävä on paimentaa kokonaisuutta. Samalla pitäisi kuitenkin olla luova ja rohkea, kannustava ja johtava, pari askelta edelläkin. Helppoa se ei ole. Vähemmällä pääsisi, kun vain omasta asiastaan koohottaisi.
Tämän päivän ongelmat tuntuvat sittenkin vaatimattomilta, kun taaksepäin katsotaan. Tietoisuuteensa heräävä Suomi oli uskomattoman tarmokas ja rohkea siinä satakunta vuotta sitten. Yhdistys- ja yritystoiminta teki työtä samaan suuntaan, Suomen ja suomalaisten puolesta. Syntyi vahva osuustoimintaliike, perustettiin puolueita. Tuli silloisen maailman modernein eduskunta uudistamaan ja johtamaan tulevan Suomen rakentamista.
Näillä nurkilla on paljon syntymäpäiväsankareita. Joillekin voi olla yllätys, että kaikki vahvat peruspuolueemmekin ovat jo teräsvaarin ja -mummon iässä. SDP jo muutaman vuoden yli sadan, Keskusta ja RKP tänä vuonna, Kokoomuskin hyvässä vauhdissa perästä puuskuttamassa. Rippiskouluikään vartoavilla vihreillä tosin on vielä mopomatkaa jäljellä.
Monta kuolemaahan tässä on kyllä ennenaikaisesti kuulutettu. 20-luvulla epäiltiin, että tuleeko Alkion jälkeen ketään. 60-luvulla tapettiin talonpoikaa päivässä – vaikka toteutumaan nähden tämä Arvo Salon lanseeraama tahti oli pahasti alimittainen. Seuraavalla vuosikymmenellä katseltiin vasemmistolaisin ”saloralinssein” kohti auringonlaskun aikaa. Viimeistään Euroopan yhdentymisen arveltiin kiihdyttävän keskustan puolittumista, mutta ei tuo ole suostunut loppumaan.
Hyvä kysymys on edelleen, että miksi? Tottumus on ehkä toinen luonto, mutta yhteistä pitkäikäisille puolueille on aatteen voitto aineen vallasta. On kysymys jostakin suuremmasta kuin vain vaalikoneesta tai kivasta kaveripiiristä. Saatanpa olla lapsenuskoinen, mutta minun mielestäni politiikassa jälleen korostuvat aatteen ajatukset ja uudistuminen muutosten myötä. Voihan olla, että toiveistani on tullut uskoa vahvistavaa.
Tiedä häntä. Mutta suomalaisen politiikan yhteiset kestävimmät saavutukset liittyvät sivistyksen nousuun, itsenäisyyden säilyttämiseen, hyvinvoinnin rakentamiseen ja jakamiseen. Nykypäivän kunnallispolitiikassa joutuu tuskailemaan, että eikö tällä vauraudella ole varaa mihinkään, kun ennen perustettiiin talkoilla ja yhdistysten voimin kuntiin keskikouluja, maamieskouluja ja kansanopistoja. Monesti pelkän vision varassa.
Nyt globalisaation pyörteissä moni vertaa tätä aikaa sadan vuoden takaiseen maailmaan. Kunpa jälkipolvi voisi tehdä seuraavan satasen päätteeksi kunniakkaan arvion siitä, että oltiinpa silloinkin neuvokkaita ja rohkeita, itseään säästelemättä.
Otettiin vissiin voimaa siitä auringonlaskusta.
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
