Laitila 18.6. 2006
Pieni pula piristää
Markkinatalouden lyhyt oppimäärä on kolmen Peen Periaate. Pieni Pula Piristää.
Tätä markkinamaailmaahan meille maan ja metsän viljelijöille on paukutettu kylmän sodan päättymisen päivistä lähtien. Ei mitään hintasopimuksia eikä suosituksia, elämää vain tilanteen mukaan. Että myydään, kun hinta on sopiva sekä myyjälle että ostajalle.
Siihen sitä sitten on yritetty sopeutua. Melko karvaasti on huomattu, että jos tavaraa tuupataan eteenpäin enemmän kuin putki vetää, niin huonosti käy hinnalle. Ja pitkäksi aikaa. Ja jos se putki kuitenkin vetää, mutta hinta ei lähde korjaantumaan, niin harvemmin sitä ostaja haluamaansa saa. Ei laatua eikä määrää.
Tuolla metsäpuolella tilanne on ollut erikoinen jo vuosikaudet. Sellua ja paperia on paahdettu piiput punaisena vuosikaudet, mutta raaka-aine on ollut edullista. Puuta on tullut idästä ja etelästä. Jos joku väittää, että se hinta millä naapureiden metsiä on hakattu on näyttänyt sen oikean ja globaalin hintatason, niin eppäillenpä vain. Halpaa ei taida olla kuin eukalyptus, mutta sen jalostaminen vieraalla maalla kaukana vasta kalliiksi taitaakin tulla.
Erikoista on sitten sekin, että kuidun alehintojen vastineeksi tukin noteeraukset ovat pilvissä. Kun metsää korjataan, niin vierekkäisillä kalikoilla on aivan eri arvo. Tulee näköjään olkea ja tähkää siimeksessäkin.
Metsäteollisuus on Suomessa tottunut saamaan tahtonsa läpi. Kun tarvittiin, se sai devalvaationsa ja halvan sähkönsä. Vastineeksi annettiin työpaikkoja ja yhteiskuntarauhaa. Ja pikkuisen kantorahatulojakin.
Nyt sitten tarvittaisiin enempi puuta. Edullisesti.
Ensimmäinen kysymys on tietenkin se, että onko sitä jonkin sortin pulaa lainkaan? Puuta on edelleen teiden varsilla ja motot hakkaavat näin helteilläkin. Olisikohan puheissa nyt vähän etunojaa syksyn pelkotiloja ajatellen?
Toinen kysymys on sitten se, että onko MTK:ltakin mennyt hermo, kun sielläkin on alettu höpöttää puuta kattiloihin. Vai onko kysymyksessä niin sanottujen omien yritysten ropleema?
Kai sitä miestä pitäisi mäessä auttaa, kun kerran aina valpas valtiosihteeri Sailaskin yllättyi metsäteollisuuden kriisiherkkyydestä. Olisikohan jo joku verohelpotus taikka seuraava ydinvoimala putkessa?
Mutta turha kuvitella, että puukauppa – jos myytävää nyt pitkän suhdanteen jälkeen on – kauheasti tällä hintatasolla houkuttaa. Pilkantekohan tämä on. Kehotukset puun myyntiin ärsyttävät, kun ei tahdo edes sitä symbolista euron korotusta kuidulle kuulua.
Puukaupan takkuaminen taitaakin olla metsäteollisuuden sisäinen ongelma. Hintapainotuksen muutos tukista kuituun toisi dynamiikkaa markkinoille. Mutta onkohan se nöyrältä myyjältä liikaa pyytää muutosta myös ostajan käytäntöön?
tuulihaukka(a)lailanet.fi
< takaisin
