etusivu    päiväkirja    teemat    matkan varrelta    sanottua    timo eduskunnassa    yhteystiedot    kuvia

Sanottua

Laitila 1.7. 2006

Samppanjaa taivaalta

Eipä kannata valittaa, ettei maaseudulla tapahdu mitään. Tässäkin entispäivän ehtoolla tuotiin samppanjaa taivaalta.

Siinä päivän viiletessä tuhottuani ruutallani osani maailman viljoja vaivaavista sienikasvustoista, ajattelin jo rauhallista lepohetkeä kymmenen uutisten parissa. Mutta enpä saanut edes haalareita jalasta, kun vaimon normaaliakin kovempi kiljaisu kehotti tarkkailemaan pohjoista. Juu, aivan siinä konehallin päässä pönötti julmetun suuri ja punainen pallo. Ja välillä tyynen suviehtoon halkaisi palloon liekitettävän kuuman ilman puhallus.

No, me ulos ja lapset kanssa. Eipä rappuja pidemmälle kerettykään, kun soi kännykkä.

Laitilan Louhenlinnanherra sieltä soitti. Ilma-aluksesta. Olivat sitä lähteneet emännän kanssa vähän ehtoolennolle. Nyt oli tarvetta tulla alaspäin.

Sehän passaa, sanoin. Siihen vehnäpeltoon tähtäätte, mutta sillä tavalla ettei Käytännön Maamiehen satokilpailun jo varma voitto vaarannu. Ja sitä meirän pihakuuusen latvaa ei saa taittaa, huusi vaimo vielä, mutta ei ne sitä enää kuulleet.

Alastulo oli paitsi varma, myös hyvin kaunis. Kanalan poistohormit, pihakuusi ja käkkäräkoivu väistettiin kaikki. Pallo tuli hitaasti alas Amaretton lippulehtien tasalle, jääden siihen odottelemaan apuvoimia.

Nalle-koirahan tietysti vauhkoontui hetkeksi, mutta kun riensimme matkustajakorin luokse koko porukka, niin rauhoittui sekin. Tarjosimme piloteille ja matkustajaparille vähän apua ja siirsimme pallon koreineen kesantopellon pientareelle. Ilmassa kannatellen – pallohan oli edelleen iso ja pyöreä - tuskin jäi peltoon edes saappaan kuvia.

Vasta kesantomaalla pallo kaadettiin ja tyhjennettiin. Eurajoelta ja Porista lähteneet pilotit antoivat oppitunnin pallosta. Parikymmentä metriä korkea ja propaania eväänä. Kahdessasadassa metrissä oli käyty nyt eikä muuta harmia, kuin että tuuli tuo ja tuuli vie.

Pilppulan pariskunta oli matkaansa kovin tyytyväinen. Kuulemma komiat maisemat. Siistit ja hyvin hoidetut laitlalaiset pellot ja nurkat noin muuten, mutta meidän huushollin keskentekoinen kattoremontti erottui kyllä joukosta. Sanoin kyllä nikkaroineeni parhaani, mutta kun en tiennyt tulostanne, niin jäi tämä lape vielä pahasti kesken.

Talonpoikaa on tästäkin kiittäminen. Eräs ranskalainen kollega jo parisataa vuotta sitten oli hunteerannut homman valmiiksi pahnoja poltellessaan. Muutaman polttoainekokeilun ja vauhdikkaan alastulon jälkeen löytyi oikeat otteet. Ihminen pääsi ilmaan.

Sille pallon uumeniin hyvin pakatulle samppanjalle löytyi uskottava historiallinen selitys. Nähkääs, kun pallo tulee taivaalta pihalle, ei se epäuskoisen maalaisen silmissä voi olla kuin piru itse. Jospa pilotilla on tarjota maallista hyvää, niin kuskin taivaalliset tarjoomukset rauhoittavat mieltä ja ruumista.

Niin. Olisi sitä nytkin luullut, että pohjoiselta taivaalta tulee se peljätty Mannisen kuntauudistus, ellei Pilppulan isäntä olisi kysynyt laskeutumislupaa ja uhannut tarjota samppanjaa.

Hyvää oli.

tuulihaukka(a)lailanet.fi


< takaisin