Liitu kiljui lohduttomasti Alastaron keskikoulun pinnoittamalla taululla. Meidän piti opetella lauseenjäsennystä, mutta maisteri J. Korvenpää oli päättänyt piirtää. Pitkä, punavalkoraitainen, etupäässä laskennon tunnilla tarpeellinen viivain paukkui vasten taulua, jonne pian ilmaantui kaksi viivaa. Toisessa väkäset ulos, toisessa sisäänpäin.

"Kumpi viiva on pidempi?". Joku oli tietävinään, että se, mistä viikset sojottivat kirkolle päin, mutta väärin meni. Se vähemmän predikatiiveistä kiinnostunut takarivistä pantiin mittaamaan sillä samalla viivoittimella ja yhtä pitkiä ne rehtorin piirrelmät olivat. Tasan tarkkaan.

Optinen harha. Eduskunnan ympäristövaliokunnassa olen joutunut toistuvasti saman ilmiön eteen. Kun keskustelemme liikenteen päästöistä, ruuhkista tai liikkumisen ekologiasta yleensä, päädymme Helsinkiin. Maailma pyörii Kehä kolmosen ja Kirkkonummen tien sujuvuudessa, koska ne ovat lähellä.

Ei niitä ongelmia sovi kiistää. Mutta ei pääkaupunkiseudun kokemuspohjalta voi sorvata koko Suomen sääntöjä.

Nyt kun maailma on herännyt kasvihuoneilmiön todellisuuteen, pitää olla erityisen tarkkana harhanäkyjen kanssa. Hallitusohjelmassakin puhutaan yhteiskuntarakenteen tiivistämisestä. Jos sen sisältöä ei tarkemmin pysähdy miettimään, voi edessä olla asumisen ahtaumatauti.

Suomalainen unelma on asua omassa talossa. Mieluiten järven rannalla, mikä ei ole tietenkään mahdollista useimmille, paitsi kesäaikaan, mökillä. Otetaan nyt se Helsinki: vaurastunut, mutta kyllästynyt kansa on vaeltanut Lohjalle, Vihtiin, Myrskylään, Tuusulaan, Sipooseen, Porvooseen, Loviisaan. Ja Nurmijärvelle. Netistä ja tietoyhteiskunnasta huolimatta työmaa on pysynyt siellä pääkaupunkiseudulla. Täytyy kulkea.

Moni kulkee junalla, koska se on helppoa. Mutta juna kulkee – ainakin toistaiseksi – vain etelästä pohjoiseen ja päinvastoin. Muualle mennään sillä omalla autolla.

Muu Suomi kummastelee, että mitä ihmeellistä siinä on, jos hyppää aamulla autoonsa ja ajaa töihin. Vaikka liikenne aiheuttaa sen 20 prosenttia hiilipäästöistä, niin autoakin on paranneltu huomattavasti ekologisempaan suuntaan. Biopolttoaineiden ja hybridien tulo muuttaa asetelmaa entisestään.

Auton lisäksi tulilinjalla on talo. Uudet rakentamisen normit ovat valmisteilla. Niillä pitäisi niistää 40 prosenttia talojen hiili- ja energiapäästöistä.

Tämäkin harha voi johtaa siihen, että rakennamme muovipusseja, joita tuuletetaan koneella ja lämmitetään kivihiilellä. Ekologian määrittelyä kiusaa keskittämisen kaikkivoipaisuus. Asu tiiviisti, liiku vähän mutta junalla, syö kasvista ja palele talvella.

Juha Kuisma visioi (MT 7.3.) hermoverkon omaista, hajautettua bioyhteiskuntaa. Iso vipu kääntyy nyt, mutta toivottavasti meillä on kykyä nähdä arkipäivän harhaa kauemmaksi.