10.4. 2010

Kun Teollisuuden Voimalle päätettiin täpärästi vuonna 2002 myöntää lupa uuden ydinvoimalan rakentamiseen, edellytti eduskunta koko joukon toimia. Niillä piti tuettaman energiansäästöä ja uusiutuvien esiinmarssia.

Näissä niin sanotuissa ponsissa painotettiin kivihiilen käytön alasajoa, nopeutettua energiansäästöohjelmaa ja säästölakia sekä energiaverotuksen painopisteiden muutosta. Erityisesti eduskunta sitoi Suomea uusiutuvan energian tutkimuksen, kehittämisen ja käyttöönoton kiirehtimiseksi. Biotaloutta piti ohjattaman tiikerinloikkaan veropolitiikan, investointitukien ja teknologian kehittämistukien massiivisen lisäyksen avulla. Metsänparannusvarojakin olisi ollut tarpeen lisätä.

Tämä oli kuuluisan risupaketin kova ydin.

Olenko pahasti väärässä, jos sanon, että kaikki nämä lupaukset on petetty?

Eduskunta saa kohta päätettäväkseen saako Suomeen rakentaa lisää ydinvoimaa. Viime vuoden joulukuussa työvoima- ja elinkeinoministeriö julkaisi päivitetyn arvion sähköntarpeesta lähitulevaisuudessa. Sen viesti – epäilemättä jo ankaran kompromissin tulos sekin – oli, että tarvitsemme nollasta yhteen uutta uraanimyllyä.

Jo nyt on toisin. Suomen suurteollisuus on pannut luvut uusiksi. Menossa on terawattituntien taistelu. Veikkaan, että pölyn laskeuduttua hallitus esittää kahta uutta lupaa heti ja vielä yhdelle optiota.

Tämä on tyly uutinen suomalaiselle maaseudulle. Epäilemättä ministeri Pekkarinen tekee kaikkensa – joka ei ole vähän – sen eteen, että bioenergia saa nytkin oman pakettinsa. Epäilemättä puusähkölle ajetaan syöttötariffia. Ja epäilemättä syöttötariffit kytketään suoraan budjettitukeen, joka on helppo niistää seuraavan hallituksen säästöpaketeissa. Sori pojat, ei oikeasti ollut aikomustakaan tehdä mitään viherpiperryksiä kotimaisella raaka-aineella!

Minua voi huoletta syyttää dramatisoinnista, mutta olen jo tähän ikään nähnyt kuvion liian monta kertaa. Herkkäuskoisia jymäytetään aina.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää ydinvoiman vastustajien leimaaminen tyhmiksi ja tunteikkaiksi. Jos katsomme mitä maailmalla oikeasti tapahtuu, kuva muuttuu toiseksi. Eurooppa panostaa vihreään kasvuun, jenkit tekevät sitä systemaattisesti. Kiinasta on tullut maailman johtava tuulivoiman rakentaja ja teknologian kehittäjä.

Saksassa syntyi kymmenessä vuodessa 280.000 uutta työpaikkaa uusiutuvan energian ympärille. Yksi ydinvoimala työllistää 300 ihmistä. Mittasuhteet ovat erilaisia, vaikka sitä katsoisi kuinka väritettyjen lasien takaa tahansa. Sillekään argumentille, että uraanisähkö on niin halpaa, että se turvaa teollisuuden edellytykset, ei löydy katetta. Uraanisähkö kallistuu ja biosähkö halpenee. Kohtaamispisteet ovat erittäin lähellä.

Tällä kierroksella ylivoimaisesti suurin pettymys minulle on ollut MTK:n häpeämättömän positiivinen ydinvoimamyönteisyys. Myönnän, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen todella vakavasti harkinnut, kannattaako minun näillä ajatuksilla kuulua tuohon porukkaan? Minulle MTK on ollut kuitenkin aina maaseudun ja sen elinkeinojen taisteleva etujärjestö – eikä mikään isojen poikien mukavuusalueella liikkuva myötäilijä.

No, en ole järjestöstä eroamassa.

Soisin silti, että edes puhuttaisiin, ennen kuin asioista sovitaan.