Laitila 25.5.2008

Maaseudun Tulevaisuus

Arto Bryggare - legendaarinen aituri ja poliitikko - täyttää 50. Onnittelut.

Luulen silti, että se poliitikko-Arto ei kovin monta selkääntaputusta maaseudun väeltä saa. Sen verran leuhka ja yksitotinen näkemys suomalaisesta yhteiskunnasta demari-Artsilla on ollut. Ei ihme, että äänestäjätkin ovat panneet hänet aina välillä vuorotteluvapaalle.

Mutta luonne on legendaarinen. Sisu ja tahto ovat vieneet miestä mitalipallilta toiselle. Ja paareilta leikkauspöydälle. Yrityksen ja päämäärien puutteesta ei Bryggarea voi syyttää. Synttärilahjaksi muut vanhat juoksukaverit toivat Reino-tohvelit. Niilläkin meni satanen alle 14 sekuntiin. Tosin ne aidat oli kerätty armeliaasti pois.

Jotain vanhaa tärinää oli pukukopissa viikonloppuna Helsingissäkin, kun Suomi isännöi saksankielisten parlamenttien vuotuista jalkapalloturnausta. Kyllä, Suomen parlamentti ei ole saksankielinen emmekä oikein perinteinen futismaakaan, mutta mukana ollaan. Jo yli 30 kertaa. Turnausvoittojakin on kymmenkunta, viime vuodelta viimeinen.

Kyllä siinä vanhakin nuortuu, kun läpivihreä nurmi tuoksuu vastaleikattuja hajujaan ja pallot paukkuvat alkulämmittelyssä maaliverkkoihin. Intoa on kuin ensimmäistä kertaa ulos päässeellä vasikalla. Veteraanipalloksi ei erottaisi, ellei polvitukien määrä ylittäisi pelipaitojen lukua.

Turnaus on parlamenttivieraillekin melkoinen kevään kohokohta. Kolme kovaa peliä kahdessa päivässä vie kyllä kuntoiseltakin mehut, mutta kunniasta pelataan liput liehuen. Ja kansallislaulujen tahdissa, huomio. Raportit edusmiesten pelillisistä ottamuksista kulkevat kuhunkin kotimaahan.

Suomella oli isäntämaan kovat paineet. Emme kestäneet niitä. Avausottelussa pehmitimme kyllä kovan Saksan 2-0. Komissaari-Olli (Rehn) pisteli vanhaan SM-sarjamalliin: komea maali ja syöttö toiseen. Pelasimme muutenkin vahvasti joukkueena ja kaverille syötettiin nätisti, puoluekantaan katsomatta.

Sveitsi oli vahvistanut joukkuettaan sponsorien avulla. Sääntöjen rajoja kokeillut kokoonpano, kepitti meidät loppuhetkien maaleilla 4-1, mutta Suomi pelasikin loppuun asti vain voitosta. Silti pitää tunnustaa, että emme enää nousseet ensimmäisen pelin tasolle. Itseluottamus katosi ja loppuviimeksi kuntokin.

Toisen päivän päätösottelussa oli hopeaa tarjolla. Kävi kuten Suomelle yleensä: kesken vahvan painostuksemme Itävalta iski ja nekkuun tuli.

Ensi vuonna uusi turnaus. Jospa siihen mennessä toipuisi: fyysisesti ja henkisesti.

Itse pääsin pelaamaan oikean pakin tonttia. Valmentajamme Simo Syrjävaaran työohje oli yksinkertainen. "Timo, ota kaikkea maan ja taivaan väliltä".

Vähän niinku politiikassakin.