Laitila 8.6.2008

Maaseudun Tulevaisuus

Demareiden uusi puheenjohtaja tulee Suomen suurimmasta maitopitäjästä, Kokkolasta. Hänen nimensä on Jutta Urpilainen ja hän haluaa puolueestaan unelmia toteuttavan keskusta-vasemmistolaisen liikkeen.

Kokoomuksen vielä tuore puheenjohtaja on Jyrki Katainen. Hänkin tulee maito-Suomen sydämestä, Siilinjärveltä. Kataisen Kokoomus lupaa suomalaiselle keskusta-oikeistolaista toivoa.

Suomen suurimman puolueen puheenjohtaja Matti Vanhanen tulee Nurmijärveltä, josta maatalouspoliittinen työnjako-oppi vei lehmät jo 60-luvulla. Hänen Keskustallaan – sillä originaalilla – ei juuri nyt tunnu olevan toivoa eikä unelmia, mutta onpa meillä perinteisistä perinteisin puoluesihteerikamppailu.

Ollaanpa silti rehellisiä. Nyt kun menossa on siirtymä tahtopolitiikasta arvopolitiikkaan, niin tässä(kin) maalaisliitto-keskusta oli ensimmäisenä, aikanaan. Ei siitä vielä niin kauan ole, kun puhuimme Oikeudesta Onneen. Kohtuullisella menestyksellä.

Arvopolitiikassa ei sinällään ole mitään uutta. Jo valtio-opin isänä pidetty Platon kirjoitti liki 3000 vuotta sitten onnellisuudesta ja perheestä yhteiskunnan kivijalkana. Luulen yhden jos toisenkin poliittisen strategin seuranneen niitä tiedusteluja, joiden mukaan vakava vaurastuminen ei ole kyennyt juurikaan kestävästi kohentamaan onnen tunnetta. Aineellinen hyvä ei olekaan tuonut onnea, toivoa eikä unelmia.

Kilpajuoksu keskustaan osoittaa myös perinteisten laitaliikkeiden maneereiden pelkoa. Onnen ja unelmien tarjonta on paras keskittää sinne, missä on löyhin sidos kovaan oikeistolaisuuteen tai telaketjusosialismiin. Kohderyhmä löytyy keskeltä, keskiluokan ja keskitoimihenkilöiden omakotitaloista.

Siirtymät ovat silti pieniä. Vakiintuneen demokratian Suomessa myös poliittinen kannanmuodostus on vakiintunut. Omenat harvoin putoavat kauaksi puusta. Poliittisen puutarhan hoidossa ongelma on puolueiden yhteinen. Ei tahdo löytyä pölyttäjiä. Sato jää kokonaan saamatta.

Ellei sitten uusi mediasukupolvi tee kiihkossaan samaa virhettä kuin edeltäjänsä reporadiossa. Ennen ei mikään ollut pyhää, nyt ei mikään ole hyvää. Siinä on suurenmoinen kasvualusta oikeistoradikalismin nousulle. Onhan meillä pitkä juuri IKL:stä Vennamolaisiin. Soinille on pöytä katettuna.

Takaisin demareihin. Maaseudun kannalta tuskin mikään on muuttunut. Urpilaisen taustavoimissa on näkyvillä paikoilla monta Töölön Nuorta Sosialistia. Porukka on tullut kuuluisaksi myös kovista maatalouskannanotoistaan. Keskipohjalaisilla on kova työ pitää Urpilainen realistina näiden puolikenkäsosialistien paineessa.

Demareiden johtoviisikko näyttää potretissa kuin minkä tahansa viraston osastopäällikköpalaverilta ennen iltarientoja. Sana työväenpuolue natsaa ulkoisesti kovin heikosti. Taitaa olla Ilkka Kantola ainoa, joka on työkseen pitänyt kädessään muutakin kuin kynää ja kannettavaa. Kantola on nimittäin toiminut hetken korjausrakentajana, ennen opintojaan.

Ei anneta hämätä. Kyllä kamerat bongasivat demarikentästä myös Metallin Matti Putkosen ystävälliset äijänkasvot. Vanha kepuntappaja on palannut.