Laitila 29.3. 2008

Viisi vuotta takana, seitsemän edessä. Puhun nyt jätevesiasetuksesta, joka askarruttaa kaikkia maaseudun kiinteistönomistajia. Mitä oikeasti pitäisi tehdä ja koska?

Asetus talousjätevesien käsittelystä annettiin kesäkuussa 2003. Siinä velvoitettiin etenkin uudet mutta myös olemassa olevat kiinteistöt puhdistamaan asumisjätevetensä määrättyjen kriteereiden puitteissa. Uusiin rakennuksiin ja remontteihin systeemit vaadittiin heti, vanhoihin viimeistään vuonna 2014.

Tuntuu ajatuksena ihan oikeutetulta. Jos maatalous, teollisuus ja muu liiketoiminta on ankaran lupajärjestelmän ja syynäyksen kohteena, miksei jokaisen henkilökohtainen päästö? Rikkana nekin Itämeren rokassa ovat, eivätkä aina ihan vähäisinä.

Käytännössä tilanne ei ole ihan näin yksinkertainen. Nykyisissä rakennuksissa on jo rakennusluvan mukaiset sakokaivot ja systeemit, joista ravinnehukka vaihtelee iän ja kuormituksen mukaan. Osuutta ei pidä vähätellä, mutta kohteena olevien yli puolen miljoonan kiinteistön joukkoon sopii varmasti melkoinen osa sellaisia, joiden käyttö ja sitä kautta päästötkin ovat minimaaliset. En kadehdi ympyrkäisellä kalliolla mökkiään pitäviä, jotka nyt ihmettelevät millaisiin räjäytyshommiin tästä oikein ryhdytään.

Yhtä ihmeissään ovat mummonmökkiläiset ja papanpirtin pitäjät, joissa uusi jätejärjestelmä saattaa hyvinkin maksaa enemmän kuin koko muu rakennus.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen onkin ottanut asian hyvin hoitoonsa ja määrännyt, että epäkohtia asetuksessa pitää nyt täsmentää. Tähän on hyvät mahdollisuudet jo itse asetuksen puitteissa. Onhan niin, että kunnilla on omaa liikkumavaraa siinä, miten vapautuksia ja lykkäyksiä annetaan ja minkä tasoista puhdistustehoa vaaditaan. Tähän Tiilikainen tahtoo yhtenäisen käytännön koko maahan.

Asetus annettiin aikanaan siinä uskossa, että systeemit ovat suhteellisen edullisia ja toimivat hyvin. Nyt on ilmennyt, että aika useassa on paljon toivomisen varaa eikä hinta ole ainakaan halventunut. Voi kysyä, vaikuttaako asetus lainkaan niin kuin piti?

Oma mielenkiintonsa on tietenkin siinäkin, voiko vanhoihin kiinteistöihin asetuksella ollenkaan määrätä näin mittavaa muutostyötä. ¨Taannehtivasti tämäkin tulee, vähän kuten tilatukioikeuden haltijuus. Jos asiasta olisi tehty laki, olisi ainakin eduskunnan perustuslakivaliokunta sorvannut asiasta pitkän periaatteellisen mietinnön.

EU, tuo byrokraattinen ja viheliäinen järjestö, toimii toisin. EU-tuomioistuimella nimittäin on oikeus kumota neuvoston tai komission asetuksia, jos niiden vaikuttavuus osoittautuu kehnoksi tai peräti vielä huonommaksi.

Kun on kysymys näinkin merkittävästä investoinnista maaseudulla, saattaisi olla paikallaan, että muutama valtiosääntöoppinut vilkaisisi, ovatko tuon asetuksen perusteet ja vaikuttavuus kohdallaan. Joka tapauksessa olisi syytä miettiä uusia keinoja parantaa näiden investointien rahoitusta.

Itämeri on toki pelastettava, mutta ei paniikkiratkaisuilla.