Maaseudun tulevaisuus
22.8.2010

Suomea tyhjentämässä

Suomea tyhjennetään taas. Kesän pehmittämät, mutta akateemiselta tasolta heitetyt avaukset väittävät, että Suomi on Helsingin letkuruokinnassa ja että tämä on liian kallista. 

Asian voisi sivuuttaa normaalin sananvapauden hengessä, ellei taustalla olisi myös vakavampaa politiikkaa. Älämölöä pitäneistä professoreista Esko Niemi on kuulunut Kokoomuksen taustavaikuttajiin ja taitaa tämä toinenkin professori – Paul Lillrank – kumartaa siihen suuntaan, mistä Aalto-yliopistoa rahoitetaan.  

Onpa äänessä ollut meitä poliitikkojakin, nykyisiä ja entisiä. SDP:n aiempi puheenjohtaja ja pääministeri musertuu Suomen Kuvalehdessä impivaaralaisuuden edessä. Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on miltei suuttunut väitteistä, joiden mukaan ylhäältä ohjatuilla maakuntakaavoilla rajoitettaisiin maaseudun kehittymisen mahdollisuuksia. Takana on kuulemma vain ilmastonmuutokseen liittyvät harmit. 

Ei tullut Lipposesta vanhoilla päivillään suurta valtiomiestä, mutta Suomen ilkeimmän kolumnistin maineesta hän kyllä kisaa. Lipponen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että uudenlainen kutistettu Suomi on ”ekonominen ja ekologinen, kulttuurisesti luovuutta edistävä ja laatuun panostaen sosiaalisesti eheyttävä.”  Toisin sanoen, nykyinen avarampi Suomi on kallis, ympäristöä pilaava, henkisesti vajaa ja yhteisöjä murskaava. 

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on pahimmillaan uuden ajan keskittämispolitiikkaa. Ei tästä ole vielä neljääkymmentä vuottakaan, kun miljoona suomalaista muutti kotipaikkaansa. Monet etelään, mutta vielä useammat Ruotsiin. Samojen ajatusten kaikua on niissä määräyksissä, millä asunnon paikkaa nyt säädellään. 

Liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on noin 20 prosenttia. Kuitenkin juuri työmatkaliikenne on säätelijöiden mustalla listalla päällimmäisenä. Suomi pitäisi saada pääradan varteen, fillarimatkan päähän. 

Jos joku sanoo sinulle miten ja missä saat asua, on siinä samaa kuin jos yhteiskunta määräisi mihin ammattiin sinun pitää opiskella tai kenen kanssa sinun pitää mennä naimisiin. Joku jossakin tietää siis sinua paremmin, mitä arvostat asumisessa ja elämisessä.  

Todellista patruunoiden holhouspolitiikkaa. Silkkaa totalitarismia. Mitä luulisit Koskelan Akselin (entinen sosialisti) tällaisesta ajattelevan? Kapinaan, maaseutu! 

Asutuksen hajautuminen tuottaa toki myös ongelmia ja säätelyä tarvitaan. Mutta eikö riitä, että asujalta vaaditaan yhtäläistä ympäristökuormitusta kaikkialla maassa? Kun tuo ja tämä ehto täyttyvät, ei ole merkitystä sillä missä asut.  

Itse asiassa ilmastonmuutoksen kannalta energiaa tuottavaksi muuttunut omakotitalo näyttää yhä realistisemmalta ratkaisulta. Asumisen tiiviyttä ihaileva poliitikko vaikuttaa juuri nyt yhtä älykkäältä kuin lankapuhelinverkkoa ihasteleva insinööri ensimmäisten kännyköiden tarjoutuessa markkinoille vuonna 1987.  

Herätkää kunnat ja kuntapäättäjät. Maankäytön määräyksiä ja maakuntakaavoitusta kiristetään ylhäältä ohjaten kaiken aikaa. Kunnilla on aina ykkösoikeus oman maa-alueensa käytön suunnitteluun. Ilmastonmuutoksen torjuminen on suurimpia haasteitamme, mutta sen varjolla voidaan tehdä raskaan sarjan betonipolitiikkaa.  

Takaisin alkuun. Tuttu viljelijä kysyi tässä äskettäin, että miltähän Helsingissä tuntuu 50 vuoden päästä kun kerrostaloja puretaan väen muutettua Keski-Eurooppaan? Että jos tuo tyhjentäminen päästetään kunnolla alkuun, mihin se pysähtyy?