Laitila 28.8. 2007

Kirjoitin tässä helmikuussa siitä, miksei ruokaveron lasku kiinnosta. Palaan aiheeseen, sillä nyt ruokaveron lasku kiinnostaa vähän kaikkia.

Vaalien alla ruokaveron lasku oli teemana vain Keskustalla. Vasemmistoliitollekin asia sopi, muille kelpasivat enemmän tuloverojen alennukset.

Keskustan voitettua vaalit, tuli kirjaus ruokaveron alentamisesta odotetusti hallitusohjelmaan. Arvonlisäveroa alennetaan viidellä prosenttiyksiköllä, mutta aikaa ei ole tarkemmin sovittu.

Kesän suuri haloo – etenkin Keskustan sisällä – koski tuon alennuksen ajankohtaa. Aika moni on halunnut kirjata sille aikaisen ajankohdan jo budjettiriihen kautta. Keskustelussa on ollut vähän nokittelun piirteitä. Onpa porukkaa jo jaettu korhoslaisiin ja vanhaslaisiin puolueen klassisten perinteiden mukaisesti.

Vaikka meille poliitikoille kerkeästi lyödäänkin leirileima otsaan, pohdinpa silti tätä veron laskua.

Lähtökohta on, että alennus toteutetaan. Yhtä selvä lähtökohta on sekin, että alennukseen liittyy riskejä. Niistä ehdottomasti suurin on välikäsien käyttäytyminen. Ruotsissa tämä alennus aikanaan toteutettiin, jolloin alennuksesta meni noin 80 prosenttia kuluttajalle saakka. Suomessa etenkin kauppa on luvannut alennuksen toteuttaa pilkulleen. Siihen sanaan pitää luottaa, poliitikonkin.

Mutta on tässä vedätyksenkin mahdollisuus. Hintoja voidaan hilata vähitellen ylöspäin, vähän kuin huomaamatta. Kun veronalennus sitten tehdään – pilkulleen – ollaankin taianomaisesti jääty lähtöruutuun. Tästä on pikkuisen katkeraa kokemusta EU-jäsenyyden alkuajoilta, vallankin leivän osalta.

Veronalennuksen ajan tarkka lukkoon lyöminen onkin erityisen ongelmallista nyt, kun ruoan hinta on yleisesti nousussa. Energian, työn ja raaka-aineen kustannukset näkyvät – viimein – myös ruoan hinnassa. Leipomukset ovat listalla ensimmäisenä, mutta ilman muuta tämän pitäisi näkyä myös eläinkunnan tuotteissa.

Toisaalta veronalennuksella olisi nyt hinnannousua hillitsevä vaikutus. Sosiaalisesti oikeudenmukainen se on takuuvarmasti. Mutta kuka velho pystyy varmuudella sanomaan, mikä osuus kuluttajahinnasta olikaan hinnannousua ja mikä veronalennusta?

Mielestäni veronalennukseen on joka tapauksessa liityttävä tiukka hintaseuranta, jopa velvoite, ennen ja jälkeen veronalennuksen. Tästä syystä en myös kannata ihan tarkan päivämäärän julistamista kovin aikaisin etukäteen. Veronalennus on aina spekulanttien käyttövoimaa, oli se sitten autoveron tai ruokaveron alennusta.

Tässä tilanteessa olisi myös järkevintä katsoa, miten ruoan hinta lähitulevaisuudessa kehittyy. Kyllä tämä markkinoiden eläminen joka tapauksessa tasoittuu jotenkin ennakoitavalla tasolle. Tulevan vuoden sisällä, hyvinkin. Vähittäiskauppaahan tehdään yleisesti noin neljän kuukauden sopimuksin.

Joku voi sanoa, että julma mies, kun et aja köyhän asiaa.

Mutta mitäs sitten sanovat, jos eduskunta tulee lähettäneeksi 500 miljoonaa euroa veronalennusta kaupalle?