Maaseudun Tulevaisuus 23.6.2008 Vieraskolumni
Ruokaa kaikille
80-luvun puolivälissä nuori maatalousylioppilas Kaunisto marssi Eirassa Suomi-painoon valmiina painattamaan ensimmäistä Sampsa-lehteään. Paikka oli kellarissa, niin kuin vallankumouksen tukikohdat yleensä. Samanlainen punavihreä solu oli varmaan kaikissa yliopistokaupungeissa Euroopassa.
En tietenkään tuntenut oloani kovin kotoisaksi, mutta päätin nauttia kokemuksesta. Sopeutumista helpotti kun agraarin käteen iskettiin oman pajan painotuore pokkari: Ruokaa kaikille. Sanoivat, että lue poika kuinka maailmasta nälkä lähtee.
Minähän luin. Luin, että ruokaa olisi kyllä kaikille kylliksi, jos se vain jaettaisiin tasaisemmin. Ruokaa riittäisi, jos söisimme vähemmän lihaa ja enemmän luonnonmukaisesti kasvatettuja vihanneksia.
Ei se huono viesti ollut. Rohkean idealistinen ja vähän käytännölle vieras kyllä. Mutta niin vain olemme 25 vuotta myöhemmin saman peruskysymyksen äärellä. Loppuuko maailmasta ruoka?
Tähän kysymykseen ovat kansojen edustajat etsineet vastauksia useammallakin foorumilla kevään aikana. Viimeksi se nousi EU:n huippukokouksen listaykköseksi juhannusaattona. Valtioiden päämiehet pohtivat, miten ruokaa voisi tuottaa lisää ja miten sen hinnannousua hillittäisiin.
Ei siitä luonnollisesti yhdessä kokouksessa valmista tullut. Asialistalla oli niinkin edistyksellinen otsikko kuin "viljelijöiden markkinaorientaation lisääminen".
Tuloksista päätellen pöydässä keskusteltiin siitä, kuinka pelloista ja navetoista saataisiin lisää irti. Ruokaa pitää saada markkinoille, koska niukkuus nostaa hintaa. Onneksi Suomen pääministeri Vanhanen oli sentään muistuttanut, että pelkkä tuottaminen ei riitä, sen täytyy kannattaa myös. Vanhasen mielestä esimerkiksi kohonneet lannoitekulut pitää pysytä nopeammin siirtämään hintoihin.
Keskustelun yhtenä keskeisenä ulottuvuutena olisikin pitänyt olla kilpailu Euroopan markkinoilla. Tai paremminkin sen puute. Kun kaupan tulokset tältä vuodelta saadaan, on mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan tulos menee. Tuskinpa ainakaan heikkenee.
Mutta onko markkinatalous maataloudessa tullut käännekohtaan? Tarjotaanko ruokapulaan nyt ihan väärää lääkettä? Eikö olisi reilumpaa korostaa kansallisia näkökohtia, kuten oikeutta omavaraisuuteen? Ja eikö myös ruokaketjun osien sisäinen solidaarisuus pitäisi katsoa uudelleen. Kuuluuko viljelijälle oikeasti vain jäännöserä lopputuotteen hinnasta?
Selviä merkkejä suojautumisesta on jo nähty. On asetettu ruoan ja maatalouden panosten vientikieltoja. Huonot säät ovat saaneet pohtimaan jopa ruoan hätäjakelun rajaamista, tuskin sentään tosissaan.
Öljyn hinta on yli kuusinkertaistunut, viljan hinta silti vasta kaksinkertaistunut. Yksinkertaisen talonpojan logiikalla ajatellen nousut ovat vasta edessä.
Kohta meitä on yhdeksän miljardia suuta ruokittavana. Peruskysymykset eivät häviä, vaikka muotipuheet muuttuvat. Riittääkö huomenna ruokaa kaikille?
