Laitila 2.8. 2008

MT / Kolumni / TK

Maatalouspolitiikka on tunnetusti aina väärää. Tai politiikka voi sinällään olla oikeaa, mutta juuri siihen tilanteeseen sopimatonta.

Osuuspankin eloistunnossa Valion toimitusjohtaja Pekka Laaksonen toi retrohenkeä maatalouspolitiikkaan. Hänen mielestään pieni ylituotanto takaa vakaimman olotilan. Samaan syssyyn Laaksonen ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila moittivat Brysseliä tuotantoon sidotun tuen alas ajamisesta maidontuotannossa. Nyt olisi kannustettava tuottamaan.

Niin aina. Tottahan minäkin palaisin 80-luvulle, jos voisin. Ottaisin tavoitehinnat, maataloustulolain, kustannusten nousun korvaamisen ja indeksisidonnaisuuden. Ottaisin siinä samalla ankaran perustamislupajärjestelmän, kiintiöt ja markkinointimaksut. Ottaisin taas ylituotannon tavoitteeksi, että Valiolla riittäisi maitoa eikä tarvitsisi sen ketjun alkupään pärjäämistä niin kauheasti miettiä. Sehän jäisi MTK:lle ja poliitikoille.

Mutta kun ei voi. Tässä on tätä markkinataloutta treenattu viitisentoista vuotta. Aikamoisilla hapoilla on käyty, mutta miksi nyt pitäisi vaihtaa lajia, kun tuottajakin voi oikeasti saada ketjussa jotain oikeudenmukaisuutta osakseen. Tai voisi ainakin periaatteessa, kun ruoan kysyntä vahvistuu.

EU-vuodet ovat olleet aika katkeria kokemuksia tuotantoon sidotun tuen vaikuttavuuden suhteen. En minä periaatetta protestoi, mutta käytännössä tuotantoon sidottu tuki on valunut tuottajilta kaupalle ja teollisuudelle. Ylitarjonta ja sidottu tuki johtavat äärimmäisen helposti siihen, että tuotteesta ei makseta kunnon hintaa. Eikä ainakaan lähellekään tuotannon kustannuksia ulottuvaa hintaa.

Katsokaa tilastoja. Maitoa lukuun ottamatta suomalaiset tuottajahinnat laahaavat ainakin kansallisen tuen verran keskieurooppalaisia hintoja perässä. Tuotantoon sidottu tuki on ollut kuin se kuuluisa pienen pojan pissa välihousuissa: hetken se lämmittää.

Ei tuotannosta irrotettu tukikaan tee maailmasta täydellistä. Se kuitenkin antaa paremman mahdollisuuden tuottajahintojen nousulle. Miksi viljelijät pitäisi sitoa tuotantoon sidotulla tuella viljelyorjuuteen? Mikä historiallinen tehtävä viljelijällä on talkoilla ruokkia kansakuntaa?

Ei pienintäkään velvollisuutta. Se on nyt vain käsitettävä ja kestettävä, että maatalouden kohonneet kustannukset on saatava hinnoissa pois. Ei mikään tuki eikä sikasyklin heikko virta riitä kattamaan vajetta. Rahat tiskiin, elintarvikeketju!

Ja tässähän Valio on toiminut esimerkillisesti. Se on saanut hinnankorotuksensa läpi ja juoksuttanut ne lyhentämättömänä viljelijöille. Ainoa oikea tapa toimia.

Elintarvikeketjun toimijat ilmeisesti pelkäävät vahvaa kauppaa kuollakseen. Kukaan ei sormella osoita, kun kaupan katteen osuus ruoan kuluttajahinnasta kasvaa. Keskittyneellä kaupalla on mafiaakin suurempi valta. Turkulainen cittari-kauppias Hannu Aaltonen kertoi Turun Sanomissa (31.7.) tyynesti hinnoittelustaan. "Lisäämme tavarantoimittajan hintaan vain katteemme ja alvin". Niin se on. Sovitaanko niin, että tästä eteenpäin myös me viljelijät lisäämme maitoon, lihaan, viljaan ja vihanneksiin kulujemme jälkeen vain kahdenkymmenenviiden prosentin katteemme ja alvin.

Saattaisi vaikuttaa tuohon koplatun tai koplaamattoman tuen tarpeeseen olennaisesti.