Laitila 9.2.2008

Melko tarkkaan puoli vuotta sitten kirjoitin tällä palstalla varsin katkerana EU:n sokerireformista. Katkera olen vieläkin, sillä leikkauksen leikkaus ei ollut reilua osuutensa jo tehneelle Suomelle.

Samaan henkoseen kyllä toppuuttelin niitä poliittisia kamaloitsijoita, joiden mielestä nyt tämä loppuu tähän. Ja että syyllinen pitää löytää, mieluiten tietenkin toisista poliitikoista.

Kirjoitin, että luopumisen ehdot paranivat, mutta jatkamisen ehdot eivät heikentyneet. Oikeastaan siinä oli totta se toinen puoli, sillä sokerin viljelyn ja jalostuksen loppuminen Suomesta oli enemmän kuin lähellä.

Suomen sokeriteollisuudesta Sucroksesta tanskalainen Danisco omistaa 80 prosenttia. Oli aivan ilmeistä, että Daniscolle suomalaisen sokerin loppuminen olisi sopinut paremmin kuin pieni merenneito –patsas Kööpenhaminaan. EU:n reformirahastosta olisi kilissyt yli 50 miljoonaa puhdasta sopeutumisrahaa. Suomea olisi sitten ruokittu valmissokerilla hyvään hintaan Tanskasta ja Ruotsista.

Tässä vaiheessa moni on jo ihmetellyt, kuka on otsikon Myllymäki? Hän on Pekka Myllymäki, MTK:n juurikasvaliokunnan puheenjohtaja. Sokeri-Pekka on johtanut MTK:n maanalaisten kasvien taisteluosastoa koko EU-reformin ajan. Tiedän kertoa, että äijälle on kertynyt matkapäiviä niin Brysselissä kuin Suomenniemellä enemmän kuin lääkäri määrää.

Varsinais-suomalaisen kehu on aina arveluttavaa, sillä siinä on yleensä sisäänrakennettua irviä mukana. Nyt ei ole. Mylly-Pekalla ja muulla valiokunnalla piti kantti Daniscon painostaessa niin viljelijöitä kuin välistä valtiotakin. Pitkään ja hartaasti rakennettu sokerisektori haluttiin meillä säilyttää, vaikka tarjolla oli avokätinen luopumiskorvaus kaikille, myös viljelijöille.

Huipennus tuli perjantaina, kun Danisco ja Länsi ilmoittivat, että sokerinjalostus jatkuu Suomessa. Sitä ennen oli tammikuu spekuloitu sillä, että tuleeko sitä juurikasta vai ei. Aivan turhaa peliä. Jo ensimmäinen, voisi kai sanoa hyvin reguloitu kyselykierros käytännössä täytti viljelyalavaatimuksen. Uusia halukkaitakin ilmoittautui mukaan, mutta heitä ei tässä vaiheessa noteerattu.

Auran viljelijäkokous vuoden alussa oli erinomainen tilaisuus näyttää tahtoa. Jo pelkästään sen järjestäminen viljelijä-äänestyksineen viestitti tanskalaisille, kuinka Suomessa on tapana asioita hoitaa. Istuin Auran kokouksessa ja seurasin kuinka lopettamisen edullisuutta markkinoimaan tullut Daniscon varatoimitusjohtaja ohjattiin tyylikkäästi ulos tiedotustilaisuudesta. Loppukokouksen herra istui hiljaa takarivissä.

Ehkä joku teollisuushistoria kertoo joskus, mitä Lännen, Sucroksen ja Daniscon hallituksissa lopulta suomalaisten sokerijääräpäisyydestä tuumittiin. Jos se jotain lohduttaa niin mukana oli sitä kuuluisaa omistajaohjausta, vaikka aina ei enää olisi sitä omistustakaan. Ainakaan enemmistöksi asti.