Laitila 20.10.2007

Lahtist ja kookoot mää kaippa

Julkisuus luo mielikuvia. Syksyn mediapelin häviäjiä on maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Hänen niskaansa on kaadettu sokerisodan tappio.

Eniten meteliä ovat pitäneet kokoomuksen ja demareiden napapoliitikot. Heidän mielestään on oltu pehmeitä. Nyt 12 vuoden jäsenyyden jälkeen pitäisi puida nyrkkiä, hyppiä pöydillä ja uhata EU:sta eroamisella. Kaalimaalla riehuvat pukit, joille Brysselin ilosanoma on ollut tähän asti liian pyhää evankeliumia kritisoitavaksi.

Kamppailua sokerista on katsottava yli kuuden vuoden aikajänteellä. Sokerireformin syntysanat lausuttiin siinä vaiheessa, kun EU:n yleisten asiain neuvosto helmikuussa 2001 antoi asetuksen tullittomuudesta eräille vähiten kehittyneistä maista tuleville tuotteille. Kauppasopimuksen koodi on EBA, "kaikki paitsi aseet". Sillä eräät kehitysmaatuotteet, mukana sokeri, vapautettaisiin asteittain kokonaan tuontitulleista.

Tuossa mainitussa neuvoston kokouksessa 26. ja 27. helmikuuta 2001 olivat Suomea edustamassa ulkoministeri Erkki Tuomioja ja ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi. Suomi hyväksyi ehdotuksen eikä pöytäkirjaan kirjattu meikäläisten puheenvuoroja.

Samaan aikaan toisaalla kokoontui maatalousministerien neuvosto. Täällä Suomea edusti ministeri Kalevi Hemilä. Hänkään ei asiasta kirjauttanut puheenvuoroja. Sen sijaan Espanja vaati perusteellista selvitystä asetuksen vaikutuksesta mm. sokerintuotantoon. Puhetta muuten johtivat silloin demariruotsalaiset. Nythän porvariruotsalaiset paitsi niistävät Etelä-Suomen tukia alas, myös ovat nostatelleet omaa sokerikiintiötään kaupoilla ylös, Suomenkin kustannuksella.

Tullivapauden ja WTO-prosessin siivittämänä EU:ssa aloitettiin sokeriuudistuksen valmistelu. MTK:n sokerivaliokunta vieraili maatalousministeri Jari Koskisen luona 11.2. 2003. Reissulla kiinnitettiin vakavaa huomiota tulevaan sokeriuudistukseen ja vaadittiin kannattavuutta turvaavia toimia. Reeraaminen jäi kuitenkin seuraavan ministerin eli Juha Korkeaojan epäkiitolliseksi tehtäväksi. Korkeaoja aloitti pari kuukautta tuon käynnin jälkeen.

Kun valmistelun valmisteluun vaikuttaminen jäi mitättömäksi, ollaan sokerireformissa koko ajan oltu askelta perässä. Tappiomielialaltakaan ei aina ole voitu välttyä. Maatalousministeriön herra EU, Matti Hannula ilmoitti viime keväänä valiokunnassa että turpaan tulee. Kuitenkin vielä ratkaisevaan neuvoston äänestykseen syyskuussa ministeri Anttila sai puheenjohtajamaa Portugalin puhumaan Suomen puolesta, ei kuitenkaan komissiota. Myös monet jäsenmaat, suuri Saksa mukaan lukien, horjuivat kannassaan tai äänestivät lopulta tyhjää.

Jälkiviisaus on aina makeaa. Olen jo aiemmin kirjoittanut, että jäsenmaita olisi pitänyt kiertää tässä asiassa ahkerammin. Meitä katsomovalmentajia riittää.

Olen itsekin vaatinut jo kauan sitten kovempaa EU-politiikkaa. Nyt sitä huomaa kokeneena EU-karvaajana joutuneensa puolustajien joukkoon. Olen silti sitä mieltä, että Puolan tie ei ole Suomelle esikuvaksi, vaikka joskus ja aika piankin se ruma sana on sanottava ja tuomioistuimet käytävä.

Paasikivi murjoi, ettei Kreml ole raastuvanoikeus. Meillä sitä virkaa toimittaa nykyään Helsingin Sanomat ja iltapäivälehdistö.