Laitila 5.10. 2008

MT / Kolumni / TK

Olen tässä miettinyt, olenko henkilökohtaisessa kriisissä, kun on rapsi puimatta ja joulu lähestyy.

Toisaalta tästä ei vielä puhuta yleisesti tiedotusvälineissä, joten saattaa olla, että liioittelen. Mediallahan yleensä riittää harkintaa, suhteellisuudentajua ja vankkaa oikeuden tuntoa.

Näkeehän sen jo siitäkin, että kun erotetaan naisen kanssa elämisen johdosta, niin lehdistö kirjoittaa vuosisadan tapauksesta. Suomalainen oikeusjärjestelmä ja tasa-arvomaailma on nyt kriisissä. Suomi-kuva on kärsinyt sellaisen lommon, ettei edes Alexander Stubbin brändi-porukkaansa pestaama HK-johtaja Kai Seikku taida saada tahraa kiiltäväksi.

Suosittelen silti, että talonpojat vapauttaisivat hänet yrittämään mahdotonta aivan kokopäivätoimisesti. Voi olla, että joku silloin kiinnostuisi oikeasti johtamaan suomalaista liha-alaa ulos todellisesta kriisistä. Tämä ei tosin ole kovin mediaseksikäs kriisi, sillä kukapa nyt välittäisi lihaa tuottavan heteroseksuaalin kohtalosta, vallankin jos tämä elää toimivassa luontosuhteessa maaseudulla.

Eläkäämme siis kriisistä kriisiin. Maailman rahajärjestelmä on tunnetussa kriisissä, jota edes jenkkiläisen veronmaksajan tuki ei tunnu rauhoittavan. Pörssikurssit sukeltavat kuin delfiiniparvi ja kohta on varmaan reaalitalouskin hapettomassa tilassa, kun kerran kriisissä touhutaan. Tässä ei nyt auta paraskaan kriisivalmiussuunnitelma saati kriisiharjoitus. mutta vertaisryhmästä saattaisi olla tueksi.

Ja sellainen löytyy peruspessimisteistä. Nyt on sankaruutta tarjolla niille, jotka kertovat jo vuosia sitten nähneensä kuinka tässä käy. Onpa ihan sellaisiakin, jotka oikeasti olisivat voineet asioiden kriisiytymiseen vaikuttaa, aikanaan. Mutta pessimisti on kuin pyromaani, itsensä toteuttaja sanan parhaassa merkityksessä. Kärsitään yhdessä.

Nousuja ja laskuja, kriisejä ja onnen oivalluksia on ollut aina, satunnaisessa järjestyksessä, mutta yleensä vuoronperään. Laman jälkeen tulee yleensä nousu ja sateen jälkeen pouta, nimimerkillä puinnit kesken. Taloudessa on vielä matkaa lamaan vaikka laskusuhdanne on ollut päällä jo jonkin aikaa.

Nyt kannattaakin elää ihan normaalia, hyvää elämää. Harrastaa niitä asioita mistä on aina haaveillut, mutta ei ole tullut aloittaneeksi. Tehdä se remontti, mikä on kiireiltä lykkäytynyt. Suunnitella talonpitoa pari vuosikymmentä eteenpäin, sillä syödään sitä vielä kriisissäkin. Tosin ilmastonmuutoskriisi saattaa asettaa paineita papujen viljelyyn, mutta jos ruutukaavoihin kangistuvat sitä haluavat, niin sitä heille suotakoon.

Jos ja kun kriisistä pitää puhua, niin kohdistaisin sen yhteisöllisyyden ja välittämisen kriisiin. Tässäkään emme saa leimata toisiamme emmekä sortua yleistyksen helppouteen.

Mutta viimeistään Kauhajoen tapahtumat herättivät meidät miettimään yhteiskunnan sisäisen rapautumisen taakkaa. Hyvät ja huonot ajat vaihtelevat, mutta vinoon kasvanutta ajatusmaailmaa ei pelasteta vain siitä puhumalla.

Mutta sekin on hyvä alku.