Maaseudun Tulevaisuus 12.5.2008

Kylvöaika tuli koko maahan nopeasti, mutta ei sen pitänyt yllättää niin kuin talvirenkaiden vaihto aina tekee. Meilläkin Airikkalan isäntä oli valmistautunut henkisesti ja fyysisesti jo pari kuukautta eikä muuta ongelmaa, kuin että vehnä iti oletettua huonommin.

Mutta niin kävi monelle muullekin. Nyt on sitten siemenkauppiaiden vanhat laarit putsattu eikä tainnut oikein piisatakaan.

Kun alkuun päästiin, niin säät suosivat mutta Valtra petti. Tai oikeastaan ei pettänyt, kun kaikki kymmenen päivää kylvettiin aamusta ehtooseen. Oikeampi sana on, että traktori kiukutteli. Vähän niin kuin se entinen emäntä, joskus.

Syy on liian kehittyneessä teknologiassa. Siinä nelivetoisessa konttorissa on tietokoneita enemmän kuin Nokian puhelinkeskuksessa, keskimäärin. Tietoa tulee ruudulle sieltä ja täältä. Kaikkea ohjaa lastu, polttoainepumpusta vetokoukkuun asti. Ja jos sattuu tulemaan ongelma, niin mitään et voi. Paitsi kiukutella.

Niin kävi minullekin. Yhtenä aamuna kesken hyvää koneellista ruutu meni mykäksi ja ilmoitti virhekoodin. Kone kävi ja kulku jatkui, mutta vaihteet eivät vaihtuneet. Hetken selailu paksun kirjasen parissa paljasti, että vaihdelaatikon lämpötila saattaa olla liian korkea. Ja että ajoa voi silti jatkaa. Uusvanha konsti käyttöön: virrat pois ja ihmeparantuminen tapahtui. Ennen seuraavaa tilttiä.

No, varsinainen lämpömittari kertoi, että öljy ei ole lähelläkään kiehumista. Konsultointi puhelimitse parin huoltomiehen kanssa sai aikaan johtopäätöksen, että vika on anturissa. Näytti olevan jenkattu, siisti pikku mötikkä vaihdelaatikon kyljessä. Eikun uutta jostain.

No, lauantaipäivä vapun jälkeen. Huollot kiinni, miehet lomilla. Käynti Valtran nettisivuilla ilmoittaa varaosapäivystyksen numeron. Puheluun vastataan jossain keskisuomalaisella maaseudulla.

Sinällään kiitettävää alueellistamista. Mutta seuraava aprikointi on, toimiiko laajakaista niin, että päästään tutkimaan tehtaan varastotilannetta. Puolen tunnin päästä valkenee. Löytyy ja päivystäjä lähtee ajelemaan tehtaalle. Tulisikohan tänään pikavuoroa Länsi-Suomeen?

Kiireiselle isännälle tulee jo siinä vaiheessa vanhat Tiitisen ajat mieleen. Onko kotimaisuudesta enää mitään etua käyttäjälle, jos tämä on näin vaikeaa? Sampo-huoltokin sentään päivystää koko sesongin ajan. Tehtaalla, varaston vieressä.

Sitten tapahtuu käänne. Osa löytyy lähempääkin. Forssasta lähettävät. Ehdin pikavuorolle Huittisiin kiihkeästä ylinopeudesta huolimatta.

Anturin vaihtoon menee kymmenen minuuttia. Siihen toteamukseen, ettei vika ollutkaan anturissa menee seuraavat puoli tuntia. Hetken Viron pojan kanssa kiroiltuamme päättelemme, että vika on samassa kohtaa kuin kaikissa suomalaisissa organisaatioissa: se on johdossa.

Sitten vaan ajetaan. Välillä kuin enkeli, välillä taas mullittelee.

Siihen tottuu kyllä.

Timo Kaunisto