Laitila 15.9.2007

Innovaatio

Kaikkialla höpötetään nyt innovaatioista. Sana tulee vastaan niin monesta eri strategiapaperista ja toimintasuunnitelmasta, että väkisinkin pistää kysymään mitä sillä oikein tarkoitetaan. Ja että tarkoitetaanko sillä lainkaan yhtä ja samaa, saati yhtä ainoaa asiaa.

Määritelmän mukaan kysymys on oivalluksesta tai uudennoksesta. Yleisimmin se on uusi tuote tai paranneltu tuote, mutta innovaatio voi liittyä myös tapaan toimia tai palvella. Tieteelle uudesta asiasta ei tarvitse olla kysymys. Vain tavasta käyttää ja soveltaa tietoa.

Syy, miksi innovaatioista juuri nyt puhutaan niin paljon, taitaa olla jälleen EU:ssa. Rakkaalla unionilla on tapana käynnistää prosesseja, jotka nimetään yleensä sopimuskaupungin mukaan. Tässä päättymättömässä tarinassa on kysymys Lissabonin strategiasta.

Euroopan tavoitteena on siis uudennusten kautta nostaa taloutensa askelta edelle muuta maailmaa. Kun ei työn hinnalla ja muilla kuluilla oikein pärjää, pitää olla jossain muussa etevämpi. On ajateltu niin, että osaisimme tehdä asioita ja tuotteita hyvin hoksottimin.

Pyörää ei tarvitse eikä edes kannata keksiä uudestaan. Siltähän nämä uudesta sanasta innostumiset äkkiä alkavat maistua. Totuushan on siinä, että hyviä ja huonompia innovaatioita syntyy tässä ja nyt, jopa itse kullakin.

Nyt olisi vain tarkoitus innovoida systemaattisesti ja vuorovaikutusta käyttäen, melkein ideavarkaissa käyden. Ja ennen muuta: hyödyntää prosessin tulosta jossakin yritystoiminnassa, mieluiten kasvuyrityksen kautta.

Maaseudulla on perinteisesti ollut paljon pelottomia innovaattoreita, seppä Ilmarisesta lähtien. Ilmapiiri on ollut uudennoksille otollinen: ratkottavana on monen monta teknistä ongelmaa. Se palautetta antava ajatuspaja on aina likellä suvun tai naapurien toimesta, emännistä nyt puhumattakaan. Innovaatioita ja niiden tekijöitä on myös aina arvostettu, ainakin silloin kun tuote osoittautuu hyväksi.

Iskulause maataloudesta elinkeinojen äitinä on siis tässäkin mielessä hyvin oikeutettu. Mutta uskalletaanko nyt olla rohkeita uudentajia tavoissamme toimia ja tuottaa. Vai viekö maaseutua eteenpäin jokin suurempi voima, lainkaan välillä pysähtymättä miettimään kokonaisuutta innovaattorin silmin.

Kun kysymys on retorinen, niin vastaan itse. Ainakin siellä, missä nyt ja taatusti tulevaisuudessakin tapahtuu, ollaan vielä suurten innovaatioiden partaalla. Puhun bioenergiasta ja sen hyödyntämisestä. Hyvinhän me olemme maailman menoa peesanneet ja muutama hyvä oivallus on tuotettu itsekin. Silti: kyllä me parempaankin pystymme.

Ja sitten takaisin byrokratiaan. Kun tämä EU:n strategia on luotu, on sinne upotettu hiukan siemenrahaakin. Kannattaisi maaseudun uudentajienkin niitä hyödyntää, vaikka tukiapparaatti hankalaksi tiedetäänkin.

Tiedustelkaa lähimmältä innovaatioasiamieheltänne. Olisiko innovaatiosession paikka teilläkin?