Maaseudun Tulevaisuus,

Kolumni 13.4. Laitila

Hiili on alkuaineista se, jonka opimme tuntemaan ensimmäisten joukossa. Siis siellä koulun kemian tunneilla, jossa varmaan vieläkin kootaan mikkihiirimalleja muovisista molekyylipallukoista.

Hiilestä on tullut ilmastonmuutoksen piru, sympaattisesta olemuksestaan huolimatta. Ei auta, että hiili on planeetan tärkeimmän reaktorin – yhteyttämisen – keskeisiä rakennuspalikoita. Kun hiili palaa, syntyy hiilidioksidia ja heikommilla polttelijoilla hiilimonoksidia. Etenkin se ensimmäinen on salakavala kasvihuonekaasu.

Tässä on syyllistetty hiiltä, mutta oikea kohde olemme me itse. Hiili vaihtuisi ilmakehässä ja maaperässä ihan tasaisen arvokkaasti, ellemme olisi keksineet ryhtyä polttelemaan vanhoja varastoja, siis öljyä ja kivihiiltä. Tämä on ollut nelisenkymmentä vuotta tiedossa ja nyt sen myöntää jo kapitalistinenkin tiedemies, että pallo lämpiää.

Onhan niitä epäileviäkin Tuomaita, mutta vasta ekonomistin tutkimus osoitti, että tämä tulee aika kalliiksi. Halvempi on hidastaa ja torjua. Se on ehkä jopa ainoakin mahdollisuus. Siksi nyt päästökauppa laajenee toivon mukaan kaikkialle ja energiantuotanto pannaan uusiin puihin.

Tähän asti kaikki on hyväksytty. Näin pitää toimia. Mukana ollaan. Mutta nyt, kun kuluja ryhdytään jyvittämään Euroopassa eri maille ja maissa eri toimijoille, aletaan hiiltyä.

Eikä se helppoa olekaan. Teollisuuden päästökauppaa on jo harjoiteltu toistakymmentä vuotta. Hyvä muutos on tulossa sitä kautta, että nyt ryhdytään käymään huutokauppaa. Se sulkee pois ilmaisoikeuksien ja maksettujen päästöjen epäoikeudenmukaisuuksia. Suomen etukäteen suurin ongelma on siinä, että meillä on paljon energiaa kuluttavaa teollisuutta. Niille aloille voi kertyä pahimmassa tapauksessa tuplalasti: ensin maksetaan päästöistä, sitten vielä päästökaupalla kohonneesta sähkön hinnasta.

EU on luvannut (oikein kirjallisesti), että tällaiset alat saavat erikoisvapauksia. Ei ole oikein kohtuullista, että Torniossa sijaitsevaa maailman moderneinta jalometallin valmistusta rangaistaan hyvistä ympäristötoimista. Tai mikä pahinta, kannustetaan siirtämään tuotantonsa rajan taa. Hiilipakolaisuus uhkaa.

Mutta on siinä meillä vielä Brysselissä tappelemista. Nyt on käynnissä oikein tutkijoiden sota. Ovathan brittiläiset tiedemiehetkin osoittaneet paperiteollisuuden ei-energiaintensiiviseksi alaksi. Tähän pieni syrjähyppy, mutta en viitsi edes mainita, missä äärissä turpeen uusiutuvuudesta kertovat tutkimukset liikkuvat.

Ei tämä muuten maatalouttakaan säästä. Maatalous ei joudu käymään kauppaa, mutta kuuluu 16 prosentin vähennysvelvoitteen piiriin. Voi olla, että valmetit ja massikat käy biodieselillä kohta kaikki eikä sampojakaan päästetä vähemmällä.

Suurin maatalouden päästövähennys on ajateltu saatavan turve- ja multamailta. Näitä peltoja – tai peltoheittoja – löytyy laskujen mukaan 272000 hehtaaria eli 12 prosenttia pinta-alasta. Niistä pitäisi tehdä hiilinieluja. Tarkoittaa sitä, että kylvetään nurmelle tai monivuotiselle energiakasville kuten ruokohelpille.

Näin se lasketaan. Mutta luulen, että ei ole tilakohtaisesti ihan yhdellä kirjeellä hoidettava asia.