Laitila 16.8. 2009

MT /Kolumni /TK

Kaksi tragediaa muutti Suomen. Jokelan ja Kauhajoen jälkeen tuskin mistään voidaan enää sanoa, että ei sellaista Suomessa tapahdu.

On luonnollista ja välttämätöntä, että haetaan syitä ja estämiskeinoja. Framille on nostettu ase, erityisesti tulivoimainen käsiase. Osana tätä tapahtumaketjua ja osaksi EU:n asedirektiivin täytäntöönpanon johdosta suomalaista aselakia ollaan muuttamassa. Esitys (HE 106/2009) tulee eduskuntaan heti syksyllä.

Ampuma-aselaki uudistettiin noin kymmenen vuotta sitten. Mistään muinaisjäänteestä ei siis ole kysymys ja nykyinenkin laki säätelee aselupia ja käyttöä suhteellisen tiukasti. Harkintavalta luvan myöntämisestä ja peruuttamisesta on poliisilla.

Uudessa lakiesityksessä halutaan aselupia rajoittaa erityisesti käsiaseiden osalta. Luvan saisi käsiaseisiin vasta 20 vuoden iässä ja ammuntaa valvotusti kahden vuoden ajan harrastaneena. Lisäksi lääkärinlausunnolle ja erityiselle soveltuvuusarvioinnille annettaisiin huomattavan paljon enemmän painoa. Käsiaseluvat tulisivat myös määräaikaisiksi viiden vuoden välein uusittaviksi.

Samalla parannettaisiin viranomaisten tietojen vaihtoa. Jos nyt kauniisti sanotaan, niin lupa edellyttää tarkempaa kuvaa hakijan pään sisäisestä maisemasta.

Suomessa on aseita melko runsaasti, rekistereissä kai liki 700.000. Tämä on seurausta laajasta metsästysharrastuksesta ja ammunta on ollut myös suosittu urheilumuoto, menestystäkin tulee mukavasti. Käsiaseiden osuus on pieni ja laittomien aseiden osuus käsityksen mukaan vähäinen. Rekisterien ajantasaisuutta on parantanut luvattomien aseiden, kuten sotamuistojen seuraamukseton pois keruu.

Vaikka lakiuudistuksessa on monia aseturvallisuutta lisääviä parannuksia on laaja harrastajien joukko silti huolissaan lopputuloksesta. Ajatuksena hyvä valvottu ja pakollinen harrastuksen osoittaminen ei ole ihan yksinkertaista toteuttaa. Se olisi kokonaan uutta toimintaa, jonka organisoiminen jäisi urheilu- ja metsästysseurojen kontolle. Myös ikäraja voi tuoda ongelmia erityisesti urheiluammunnan harrastajille.

Ampumaurheilu- ja metsästäjäjärjestöt ovat kritiikissään varsin yksimielisiä. He pelkäävät lupien määräaikaisuuden myös nostavan kustannuksia. Kieltämättä lupien hinnat ovatkin nousseet jyrkästi. Kustannuksena vaadittu lääkärinlausuntokaan ei ole ihan edullinen. Julkisen palvelun terveyskeskuslääkärit ovat olleet haluttomia lausunnon antamiseen. Yksityisellä puolella hinta on noussut yli 200 euron, mikä jo saattaa lähennellä aseen hintaa.

Oma lukunsa ovat aseiden keräilijät. Jos lupien määräaikaisuus ulottuu myös heidän kokoelmiinsa, lienee edessä kalliin harrastuksen loppu.

Olin keväällä seuraamassa sovelletun reserviläisammunnan kilpailua. Tämä laji on tuonut monia nuorempia harrastajia ammunnan ja reserviläistoiminnan pariin. Aika vaikealta tuntuisi lajia harrastaa pelkästään seuran asein ja tuskinpa siihen varojakaan löytyisi. Sama koskee useita urheiluammunnan lajeja. Jos reitti harrastukseen käy yhä vaikeammaksi voi edessä olla sama "ukkoutuminen" kuin monissa metsästysseuroissa.

Uudistuksia tarvitaan mutta ei pelkästään uudistamisen vuoksi. Eduskunnan valiokunnissa on vielä tarkkaan hiottava lain käytännön toimivuutta ja tehtävä esitykseen parannuksia.